Vääryyksiä - Albiinolasten keskuksessa Shinyangassa.

Koskettavia kohtaamisia lasten ja nuorten albiinokeskuksessa Shinyangassa          

Luoteis-Tansaniassa Viktoria- järven seudulla on albiino-ongelma. Albiinot, albiinolapset ovat hengenvaarassa ja voidaan puhua ihmismetsästyksestä.

Aivan ensimmäisen Tansaniassa oloviikon aikana heinäkuun ensimmäisellä viikolla pääsin Suomen Lähetysseuran työntekijöiden Katri ja Visa Kuusikallion kanssa ”kylille”, ”puskaan”, kuten he asian ilmaisivat, tutustumaan uuden seurakunnan avajaisiin ja kirkon vihkiäisiin Budekwassa, sekä Shinyangassa Buhangija-nimiseen lasten albiinokeskukseen.

Olen sulatellut kokemusta. Aihe on hyvin sensitiivinen ja pyydän anteeksi jo etukäteen tietämättömyyttäni. Tutkimustietoa aiheesta on saatavilla, mutta tabuluonteisen – aiheen tutkiminen vaatii varmaan ihan omat menetelmänsä ja luulen, että vasta tulevaisuudessa ihmiset Tansaniassakin uskaltavat avoimesti kertoa kokemastaan.  Ongelmasta, jonka kaikki tietävät koko maassa, puhutaan toistaiseksi vain yleisellä tasolla. Albiinojen auttamiseksi tehdään valistustyötä, etenkin kristittyjen toimesta, mutta ei vielä tarpeeksi.

Luoteis –Tansaniassa Viktoria –järven seudulla sukuma-heimon keskuudessa on paljon albinoja verrattuna  muuhun maahan. Albiinoilla uskotaan olevan taikavoimia hallussaan ja sen vuoksi poppamiehet tavoittelevat albiinolasten ruumiinosia, käsiä ja jalkoja taikakaluikseen. Albiinojen veri, tukka, jalka tai kämmen on arvokasta kauppatavaraa, joista valmistetaan taikajuomia, jauheita tai amuletteja. Taikakaluja myydään tuomaan onnea politiikassa, talouselämässä, rakkaudessa. Uskomuksen mukaan albiinojen avulla voi parantua sairaudesta esimerkiksi aidsista. Albiinolapsia varastetaan vanhemmilta, heiltä katkotaan käsiä, sormia tai jalkoja noitatohtorien kaupankäyntiin. Lapset voivat menettää henkensä.

Ennen vuoden 2015 parlamenttivaaleja albiino-ongelma ”räjähti” käsiin. Vaaleissa ehdokkaana olevat halusivat menestyä ja syrjäseudulla Tansanian luoteisosassa nähtiin ennennäkemätön määrä ehdokkaiden autosaattueita etsimässä vaalimenestystä. Voidaan puhua albiinolasten metsästyksestä. Ehdokkaat hakivat vaalionnea mainostamalla itseään mutta turvautumalla myös perinteisiin poppamiesten hallitsemiin uskomuksiin ja konsteihin.

Monet perheet halusivat tuoda lapsensa turvaan vammaisille lapsille tarkoitettuun keskukseen. Keskuksessa on asumispaikat 120 lapselle, mutta vaalien aikaan keskukseen tuotiin turvaan yli 400 lasta ja nuorta, enimmäkseen albiinoja. Nuorimmat keskuksen asukkaat olivat vauvoja ja vanhimmat olivat noin 20-vuotiaita.

Albiinojen määrä Tansaniassa arvellaan olevan suuri verrattuna esimerkiksi Eurooppaan, jossa syntyy yksi albiinolapsi 25 000 syntyvästä ihmisestä kohden. Tansanian luoteisosassa arvellaan albiinoja syntyvät yksi jokaista 3000 syntyvää kohden  (Lähde: Katri Kuusikallio ja albinocharity.org) HS:n artikkelin mukaan 18.2.2015  yleisyys oli 1 / 4000 asukasta kohden Tansaniassa ja länsimaissa 1/20.000 asukasta kohden.

Luoteis-Tansaniassa albiinojen esiintyvyys on yleistä sukuma-heimon keskuudessa.  Arvioiden mukaan heimoon kuuluu 10 miljoonaa henkeä Tansanian 48 miljoonan asukkaasta. Sukuma-heimo on elänyt eristyksissä tiettömien taipaleiden takana ja kanssakäyminen on vähäistä. Tyttöjen tehtävänä on peltojen, kodin ja lastenhoito, miehet huolehtivat karjasta. Tytöt naitetaan nuorina ja miehellä saattaa olla useita vaimoja. Alueella on kristittyjä vain 10 % ja uskomukset sekä koulutuksen puute mahdollistavat albiinoiden metsästyksen.  Albiinolapsiin kohdistuvat vääryydet ovat suurimmillaan tällä alueella ja tarkkaa lukua syntyvistä lapsista ei ole tiedossa. Monet perheet salaavat albiinolapsen syntymisen, ja pikkulapsi on hengenvaarassa kotona asuessaan.

Shinyangassa toimii Tansanian evankelislutherilaisen kirkon Viktoria-järven kaakkoinen hiippakunta (SELVD ), joka on pastorien ja piispa Emmanuel Makalan avulla ryhtynyt muuttamaan albiinolasten tilannetta. Suomen Lähetysseuran työntekijät Katri ja Visa Kuusikallio sekä  SELVD hiippakunnan pastori Julia Celestine olivat tällä matkallamme seuraamassa varojen käyttöä. Evankelisluterilaisen kirkon kaakkoinen hiippakunta ja mm. Suomen Lähetysseura haluavat vaikuttamistyöllä, koulutuksella sekä voimaannuttamalla ihmisiä sekä hengellisesti että taloudellisesti auttaa albiinojen tilannetta sukuma-heimon asuinalueella.

Pitkällä ajomatkalla ehdin kuulla Katri Kuusikallion ajatuksia albiinojen tilanteen parantamiseksi. 

-     " Abiinoa ei uskomusten mukaan pidetä ihmisenä vaan pahasta hengestä syntyneenä olentona ja sen vuoksi hänellä ajatellaan olevan taikavoimia. Kirkko ja uskontoa pyydetään apuun luonnonuskontoa vastaan. Kristinuskon ihmiskäsitys tuo lohtua ja antaa ehdottoman ohjeen jokaisen ihmisen ihmisarvosta. Ihmistä ei saa tappaa. Pahan hengen tilalle tulee hyvä henki kristinuskon mukana ", kuvailee Katri.

Pastorit Katri Kuusikallio ja Julia Celeste haastattelevat nuorta albiinotyttöä.

Pelkkä kristinusko ei kuitenkaan yksin ratkaise albiinojen tulevaisuutta, vaan tarvitaan tietoa ja koulutustason nostoa myös syrjäseuduilla. Lakien muuttaminen ja noituuden kieltäminen laissa edesauttavat. Sout-East Lake Victoria Diocese ( SELVD )- hiippakunta  Mwanzasta  on pyytänyt apua  albiinojen tilanteen parantamiseksi. Työ on käynnistynyt kolme vuotta sitten ja avustusvaroilla on parannettu lastenkeskuksen saniteettitiloja ja makuusaleja. Nyt on vuorossa keittiön parantaminen.  Keittiön kunnostaminen tehdään osittain Suomen Lähetysseuran varoilla. Vaikuttamistyö koko alueella on keskeinen osa työtä.

Keittön rakentaminen on aluillaan. Rakennustarvikkeet kuormassa.

Kansainvälisessä lehdistössä olleet uutiset ovat niin ikään vaikuttaneet albiinojen elinoloihin ja mm. Miss Tanzania on tukenut Buhangija-keskusta lahjoittamalla varoja tyttöjen makuusalin parantamiseen.

Albiinokeskuksessa vieraat otettiin ennakkoluulottomasti vastaan. Lapsia oli vaalivuoden jälkeen keskuksessa jonkun verran aiempaa vähemmän ja muutama lapsi oli saanut loma-ajaksi tukiperheen, jossa voi viettää osan lomasta turvallisesti. Keskus tulee toimeen nykyisellä henkilökuntamäärällä jotenkuten, kunhan lapsien lukumäärä pysyy noin neljässäsadassa. Seurakuntien vapaaehtoiset työntekijät paikkaavat henkilökuntatarvetta.

Albiinokeskus oli varustettu vastaanottamaan 120 albiinolasta ja nuorta, mutta keskuksessa asui pysyvästi yli 400 henkeä. Keskus ei alun perin ollut varautunut ruokkimaan, vaatettaman ja majoittamaan näin monta avuntarvitsijaa ja Suomen lähetysseuran työntekijät Katri ja Visa kertoivat, edellisen vierailun aikana tunnelman keskuksessa olleen jännittynyt, ahdistunut ja kireä – resurssien puutteen vuoksi. Tällä vierailulla oli keveämpi tunnelma ja lapsia näytti olevan vähemmän.

Pääsin puhumaan yläkouluikäisten albiinotyttöjen kanssa tyttöjen makuusalissa. Heillä oli unelmia tulevaisuudesta ja he halusivat opiskelemaan yliopistoihin ja ammattikouluihin – jopa yllättäviä aineita tansanialaistytöiksi: matematiikkaa ja tähtitiedettä, fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Rohkea nuori nainen haaveili lääkärin ammatista, toinen toivoi pääsevänsä business-kouluun.

”Vaadimme, että tyttöjen pitää saada käydä koulua. Naisten pitää saada leskinä omistaa maata ja muuta omaisuuttaan. Autamme naisia puolustamaan ihmisoikeuksiaan ”, pastori Julia Celestine kertoo.

Vaikka noituus kiellettiin Tansaniassa joulukuussa 2014 lailla joutuvat albiinot edelleen noitatohtoreiden puoskaroimiksi ja saattavat menettää raajansa ja pahimmassa tapauksessa henkensä. Elämä paahtavan auringon alla ei ole helppoa ilman pigmenttiä syntyneelle. Auringon valolle altistuminen aiheuttaa sairastumista syöpään ja eliniänennuste on noin kolmekymmentä vuotta.

Kuten suomalaisessakin lastenkodissa, täälläkin aikuisten ja sylien tarve oli suuri. Vaatimattomissa oloissa, eristyksissä muusta maailmasta, ilman omia vanhempia tulevaisuudesta unelmoivaa nuorta autan mielelläni.

TIETOISKU: 

Albimismi on geneettinen oireyhtymä, jossa melaniinipigmentin puuttuminen aiheuttaa muutoksia ihossa, hiuksissa tai silmissä. Albiinoja esiintyy kaikissa etnisissä ryhmissä. Yleensä albiinolapsi syntyy normaaleille vanhemmille. Myytti albiinojen punaisista silmistä ei pidä paikkaansa, vaan useimmilla albiinoilla on siniset, harmaat tai vaaleanruskeat silmät. Oireyhtymään liittyy usein silmän verkkokalvon sairauksia. Pigmentin puuttumisen vuoksi albiinoilla on herkkyys saada ihosyöpä. Korkean sairastumisriskin vuoksi eliniän enneuste on noin 30 vuotta.

Lisätietoa http://albinocharity.org ja https://sites.google.com/site/mwaduihelpinghandsfoundation/home/buhangija
Shinyanga.

Ngarenanyki Secondary School: Pelle Pelottoman rehtorin Mr. Somin ELCT- koulu Merun kupeessa Arusha National Parkin takana

Eräs PITA- hankkeen kouluista on Ngarenanykin koulu aika syrjässä pääteistä ja Usa Riveristä, sillä jouduimme ajamaan noin 60 kilometrin matkan kouluworkshopin pitämiseen  xx. päivänä xx kuuta. 
Tämä tarkoitti myös sitä, että yövyimme koulun vierasmajassa ja koko PITA- tiimi lähti matkaan samalla Karti Niiranen -Kilansin Dala Dala- PITA- kyydillä. 

Nimesimme Katrin ajaman Felmin auton dala dalaksi, sillä jokainen PITA-workshoppi aloitettiin auton täyttämisellä PITA- kouluttajilla. Enismmäisenä päivänä autoon pakattiin mukaan Betty Nungwana - psykologian lehtori Makumirasta, Senara Elibariaki-paikallinen erityisopettajaMerun alueelta,  minä Kirsi ja Katri Niiranen-Kilasi - PITA projektin vetäjä ja Makumiran Yliopiston englannin lehtori. Usein myös joku muu Makumiran opettaja lähti kouluworkshoppiin seuraamaan  koulutustapahtumaa. Toisena koulutuspäivänä kokoonpano hieman vaihtui sillä mukaan tulivat  Mr Thaddeus Lekule, ( maatiedon lehtroi ja ylioiston dekaani ), Mr. J. Kawishe (englannin lehtroi Makumirasta ) ja  Mr Leopard Pande (matematiikan lehtori Makumirasta )

Aamu aloitettiin Ngarenanykiin lähdettäessä jo kello 7 terffeillä Yliopiston portilla ja ajomatkaan varattiin kaksi tuntia. Matka koululle on olisi ollut huomattavsti lyhyempi jos olisimme voineet käyttää "short cut" -tietä Arusha National Parkin läpi - tätä reittiä ajavat paikalliset.Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä minusta ulkomaalaista olisi pitänyt maksaa 45 dollarin puiston sisäänpääsymaksu, Katrista 23 dollarin maksu ja sen lisäksi autosta 10 dollaria. Sama kulu olisi ollut maksettavana myös seuraavana päivänä ja päädyimme siihen, että koko PITA-teamin on edullisempaa yöpyä Ngarenanykin koulun vierasmajassa.

PITA-hankkeen äiti ja autonkuljettaja Katir Niiranen Kilasi taipuu moneen rooliin.

'
Päivän kyytiläiset. Varmuudeksi loppua kohden listattuna, että kaikki muistetaan poimia eri pysäkeiltä matkaan.

Pölisevän tien ajaminen  neljätöista kertaa eestaas, kuoppien kera vie voimia ! Katri on erinomainen kujettaja yli kahdenkymmenen Tansaniassa vietetyn vuoden kokemuksella.

Ajomatkan aikana autossa oli tunnelmaa, mukavaa vaihtelua ja vähän ahdastakin, kun yhdeksän henkeä pakkautui reissulle. Aluksi ajattiin Moshin suuntaan ja sitten käännyttiin Momella Lakesin taakse vievälle tielle, joka kohoaa ylöspäin ylängölle. Paikalliset kutsuivat aluetta semi-desertiksi. Karu ja kuiva alue kaukana pääteistä vaikutti.

Tie pölysi, mutta nautin kylien läpi kulkevasta hiekkatiestä, ihmisistä kantamuksineen, Boda, boda -kuskeista kaahailuineen, vuohista, kanoista, lampaista, minulle vieraista viljelyksveista, kuivasta kaudesta ja Afrikan kauneudesta. Tänne haluaisin päästä vielä uudestaan.

Ngarenanykin koulu oli kiehtova, Karun kuivan kylän keskellä on vihreä keidas, jota johtaa Mr Somi. Koulu on sisäoppilaitos, ELCT:n koulu, (Evankelislutherialisen kirkon koulu), jossa on noin - nyt en yhtään muista paljonko, mutta satoja http://www.elct.org/schools.html. oppilasta. Suurin oppilaista asuu koululla, joka huolehtiikin nuorista lutherilaisen kirkon avustamana. Koulu on varakas, sillä koululle kuuluu peltoja ja maita. Ne vuokrataan tai pelloille palkataan työvoimaa hoitamaan viljelyä. Kyseessä ei siis ollut valtion koulu, vaan tämä koulu on hankkeessa mukana nk. vertailukouluna. 

Näkymä Ngarenanyukin vierashuoneesta. Varsinaista aavikko-aluetta ei tästä havaitse.

Vierastalo oli viihtyisä. 

Mikäli ymmärsin oikein, koulu kuuluu niin kutsuttuihin keltaisiin kouluihin, eli on koulusaavutuksissa tavallista tasoa. Huonoa tasoa on punainen koulu ja vihreällä pyyhkii hyivn. Hyviä tuloksia koulu oli saanut mm. swahilin kielessä. Onglemia oppimistulkosissa kansallisten kokeiden mukaan tälläkin matemematiikassa ja luonnontietrissä.

Koulujen rankkaaminen kansallisten kokeiden mukaan on aika masentavaa. Kaikkien koulujen tulokset ovat katsottavissa netissä ja mikäli ymmärsin ihan oikein tulokset julkistetaan ihan oppilas oppilaalta. Korjatkaa, jos olen väärässä. Koululaiset siis kilpailevat paremmuudesta. Koulut kilpailevat paremmuudesta. Tämä ei voi olla vaikuttamatta oppijoiden kuvaan ja kyvykkyyteen itsestään. Näissä kilpailuasetelmissa oppilaat, joilla on oppimisen tuen tarpeita ovat aika heikoilla.

Tapasin kuluneen kolmen kuukauden aikana muutaman jo aikuisen Ngarenanykin koulussa opiskelleen nuoren. He kaikki olivat kovin ylpeitä ja iloisia omasta kauniista koulustaan. Ilmiselkevästi hyvät koulukokemukset heillä taustalla.

 Ja totta - jollakin tavalla tästä koulusta kuitenkin välittyi oppilaslähtöisyys ja oman ja muiden työn arvostaminen, varmaan suurimmaksi osaksi rehtroin innostuksen vuoksi. Saattahan olla, että tämä innostus on myös hämäävää mutta en ihan usko: hämmästyin niin paljon koulun omavaraisuutta veden, energian ja ruoan tuotannossa. 

Mr. Soomi esitteli ylpeänä saavutuksia tekniikan rakentamisessa ja koulun eteenpäinmenoja. Ensimmäinen tutustumiskohde liittyi vedenpuhdistukseen ja  veden säilytykseen. 

Oheisessa kuvassa olevassa tankissa sadevesi puhdistettiin oppilaiden juotavaksi ja koska kyseessä oli sisäoppilaitos juomavesi haluttiin otettavan juomapulloihin tai kannuihin, ei sankoihin. Tämän totutumiseksi juomalaitteet oli piilotttu tekotermiittikekoihin, jonne saattoi sujauttaa pullon, muttei sankoa.

Vesitankkiin kertätään sadevettä ja se puhdistetaan juomavedeksi koulun väelle.

Vedenpuhdistus sähkön avulla - kemiallisesti vai miten, tiedeopettajat ?

Vedenpuhdistustekniikkaa on piilotettu pienoismalliin Kilimanjaro-vuoresta. Tällä mallilla opetetaan myös veden kiertokulku luonnossa koululaisille.

Termiittikekomallinen juoma-automaatti.

Kaikilla vierailukouluilla  PITA -hankkeessa puhtaan veden saaminen oppilaiden käyttöön on avainkysymys ja  kaiken muun edistyksen edellytys. Lähes kaikki maaseudeun koulut esittelivät vesitankkinsa ja vedenkeräsysmenetelmänsä. 

Ngarenanykin koulussa vesi ja vesimoimankäyttö sähköntuotannossa oli merkittävä, Koululla oli toisn myös tuulimyllyjä sekä aurinkopaneeleita, mutta veden säilöminen ja käyttömahdollisuus myös kuivana kautena oli saavutus tässä korkealla ylängöllä sijatsevalla alueella.

Vettä säilytettiin aluksi mm. kalan muotoisessa altaassa, jossa nykyisin kasvatettiin kalaa myös oppilaiden ruoaksi

Vesi on saatava virtaamaan, kala-altaassa ja näin se käy.

Todistettavasti läsnä. Illansuussa kala-altaan reunalla. Uiminen ei ole täällä kovin suosittua, harva edes osaa.

Ngarenanykin koulussa energiaomavarasuuteen kuuluivat ladattavat akut, jonne sähköä voitiin varastoida. Tämä kokeielu oli italialaisten rahoittama ja huipputekniikkaa. Lahjoittajakohteessa saatettiin seurata ajantasaisesti sähkövoiman määrää ja laatua, akkujen latautumista ja käyttöä. Tämä kohde avautui minulle jonkin verran, kiitos samanaikasopettajat Alppilaan, Sykke ja Sirpa. Tästä innovaatiosta voivat fysiikan opettajat koululla näyttää, kuinka sähkö saadaan syntymään ja varastoitua. 

Koulun sähköntuotanto ei loppunut italialaisten innovointiin, joka ilmeisesti toimi aurikopaneelien avulla. Koska koulu oli vuorennyppylän päällä veden virtauksella saatiin pyörimään perinteinen vesimylly ja generaattori, joka tuotti sähköä tällä tavalla.

Koulussa oli satsattu myös oppilaiden lämpimään suihkuveteen asuntoloissa sekä ruoanvalmistukseen suuralouskeittiössä. Oppilaat ruokittiin kolme kertaa päivässä ja illaksi valmistettiin ugalia, maissipuuroa huippuhygienisessä keittössä paikallisittain. Samalla kun ugali saatiin valmiiksi kerättiin kuuma vesi koulun keittön katolle, josta se johdettiin suihkuihin oppilaiden käyttöön. 

Koulun ruokala oli katos, ei seiniä eikä ikkunoita. Oppilaat kerääntyivät sinne oma lautanen mukanaan. Koulussa oli myös kanttiini, josta oppilaat saivat ostaa tarvittavia koulutarvikkieta, saippuaa ja herkkuja. Näin raha ja työpaikka pysyi koululla eikä kylälle ollut asiaa. Oppilailta myös kysyttiin, mitä he haluavat kanttiinissa myytävän. 

Koska sähkökatkokset tätä koulua juuri vaivanneet, oli mahdollista hankkia pakastearkku, jossa voitiin varastoida oppilaiden ruokasi teurstettavat ostetut eläimet.  Tämä oli edistyksellistä muihin köyheimpiin kouluihin verrattuna, sillä useimmissa ruoka tehtiin alusta asti niistä tarvikkeista, mitä milloinkin oli saatavana. Ruoan vaikutus oppimiseen saattaisi olla näin amatöörinkin mukaan arvioitavissa. Jos koulu ei pysty tarjoamaan ruokaa tai vanhemmat sitä kustantamaan ei oppiminenkaan suju toivotusti. Vaikka Tansaniassa ei ole nälänhätää on ravinto köyhemmillä kouluilla aika yksipuolista ja vitamiineista on vajetta.

Ennen illan hämärtymistä ehdimme vielä ajaa koulun omalle tekojärvjelle, vesivarastolle muutaman kilometrin päähän. Tekojärvestä riitti vettä myös alueen viljelijöille,  ja sen myötä koulun ja alueen viljelijöiden yhteistyö oli parantunut. Tekojärven pohjasta hiekka oli kuljetettu koulun urheilukentän tasoitteeksi. 
Ngarenanykin opettajat kertoivat, että koulun alueelle ilmestyy kerran vuodessa norsuja tai norsu vettä etsimään. Tämä on suuri tapaus oppilaille ja opettajille.

Tekojärven jälkeen ehdimme vielä Arusha National Parkin pohjoisen puoleiselle portille katsomaan oliko luonnonpuiston ulkopuolelle tullut villieläimiä. Niitä oli - Tansanian kansalliseläin kirahvi tervehti meitä. Näitä uljaita eläimiä oli lukuisin joukoin Momella Lodgen pihalla. 

Momella Lodgella on kuvattu on kuuluisa John Wayne-elokuva Harari (  Vaara ! ) Tämä elokuva on nähtävä joskus.Hatari-elokuva  vuodelta 1962 ! Harmi, että aluvuodesta Suomessa esitetty elokuva on mennyt minulta sivu suun.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/18/hatari