Eräs PITA- hankkeen kouluista on Ngarenanykin koulu aika syrjässä pääteistä ja Usa Riveristä, sillä jouduimme ajamaan noin 60 kilometrin matkan kouluworkshopin pitämiseen xx. päivänä xx kuuta.
Tämä tarkoitti myös sitä, että yövyimme koulun vierasmajassa ja koko PITA- tiimi lähti matkaan samalla Karti Niiranen -Kilansin Dala Dala- PITA- kyydillä.
Nimesimme Katrin ajaman Felmin auton dala dalaksi, sillä jokainen PITA-workshoppi aloitettiin auton täyttämisellä PITA- kouluttajilla. Enismmäisenä päivänä autoon pakattiin mukaan Betty Nungwana - psykologian lehtori Makumirasta, Senara Elibariaki-paikallinen erityisopettajaMerun alueelta, minä Kirsi ja Katri Niiranen-Kilasi - PITA projektin vetäjä ja Makumiran Yliopiston englannin lehtori. Usein myös joku muu Makumiran opettaja lähti kouluworkshoppiin seuraamaan koulutustapahtumaa. Toisena koulutuspäivänä kokoonpano hieman vaihtui sillä mukaan tulivat Mr Thaddeus Lekule, ( maatiedon lehtroi ja ylioiston dekaani ), Mr. J. Kawishe (englannin lehtroi Makumirasta ) ja Mr Leopard Pande (matematiikan lehtori Makumirasta )
Aamu aloitettiin Ngarenanykiin lähdettäessä jo kello 7 terffeillä Yliopiston portilla ja ajomatkaan varattiin kaksi tuntia. Matka koululle on olisi ollut huomattavsti lyhyempi jos olisimme voineet käyttää "short cut" -tietä Arusha National Parkin läpi - tätä reittiä ajavat paikalliset.Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä minusta ulkomaalaista olisi pitänyt maksaa 45 dollarin puiston sisäänpääsymaksu, Katrista 23 dollarin maksu ja sen lisäksi autosta 10 dollaria. Sama kulu olisi ollut maksettavana myös seuraavana päivänä ja päädyimme siihen, että koko PITA-teamin on edullisempaa yöpyä Ngarenanykin koulun vierasmajassa.
 |
PITA-hankkeen äiti ja autonkuljettaja Katir Niiranen Kilasi taipuu moneen rooliin. |
 |
| ' Päivän kyytiläiset. Varmuudeksi loppua kohden listattuna, että kaikki muistetaan poimia eri pysäkeiltä matkaan. |
 |
Pölisevän tien ajaminen neljätöista kertaa eestaas, kuoppien kera vie voimia ! Katri on erinomainen kujettaja yli kahdenkymmenen Tansaniassa vietetyn vuoden kokemuksella. |
Ajomatkan aikana autossa oli tunnelmaa, mukavaa vaihtelua ja vähän ahdastakin, kun yhdeksän henkeä pakkautui reissulle. Aluksi ajattiin Moshin suuntaan ja sitten käännyttiin Momella Lakesin taakse vievälle tielle, joka kohoaa ylöspäin ylängölle. Paikalliset kutsuivat aluetta semi-desertiksi. Karu ja kuiva alue kaukana pääteistä vaikutti.
Tie pölysi, mutta nautin kylien läpi kulkevasta hiekkatiestä, ihmisistä kantamuksineen, Boda, boda -kuskeista kaahailuineen, vuohista, kanoista, lampaista, minulle vieraista viljelyksveista, kuivasta kaudesta ja Afrikan kauneudesta. Tänne haluaisin päästä vielä uudestaan.
Ngarenanykin koulu oli kiehtova, Karun kuivan kylän keskellä on vihreä keidas, jota johtaa Mr Somi. Koulu on sisäoppilaitos, ELCT:n koulu, (Evankelislutherialisen kirkon koulu), jossa on noin - nyt en yhtään muista paljonko, mutta satoja http://www.elct.org/schools.html. oppilasta. Suurin oppilaista asuu koululla, joka huolehtiikin nuorista lutherilaisen kirkon avustamana. Koulu on varakas, sillä koululle kuuluu peltoja ja maita. Ne vuokrataan tai pelloille palkataan työvoimaa hoitamaan viljelyä. Kyseessä ei siis ollut valtion koulu, vaan tämä koulu on hankkeessa mukana nk. vertailukouluna.
 |
Näkymä Ngarenanyukin vierashuoneesta. Varsinaista aavikko-aluetta ei tästä havaitse. Vierastalo oli viihtyisä. |
Mikäli ymmärsin oikein, koulu kuuluu niin kutsuttuihin keltaisiin kouluihin, eli on koulusaavutuksissa tavallista tasoa. Huonoa tasoa on punainen koulu ja vihreällä pyyhkii hyivn. Hyviä tuloksia koulu oli saanut mm. swahilin kielessä. Onglemia oppimistulkosissa kansallisten kokeiden mukaan tälläkin matemematiikassa ja luonnontietrissä.
Koulujen rankkaaminen kansallisten kokeiden mukaan on aika masentavaa. Kaikkien koulujen tulokset ovat katsottavissa netissä ja mikäli ymmärsin ihan oikein tulokset julkistetaan ihan oppilas oppilaalta. Korjatkaa, jos olen väärässä. Koululaiset siis kilpailevat paremmuudesta. Koulut kilpailevat paremmuudesta. Tämä ei voi olla vaikuttamatta oppijoiden kuvaan ja kyvykkyyteen itsestään. Näissä kilpailuasetelmissa oppilaat, joilla on oppimisen tuen tarpeita ovat aika heikoilla.
Tapasin kuluneen kolmen kuukauden aikana muutaman jo aikuisen Ngarenanykin koulussa opiskelleen nuoren. He kaikki olivat kovin ylpeitä ja iloisia omasta kauniista koulustaan. Ilmiselkevästi hyvät koulukokemukset heillä taustalla.
Ja totta - jollakin tavalla tästä koulusta kuitenkin välittyi oppilaslähtöisyys ja oman ja muiden työn arvostaminen, varmaan suurimmaksi osaksi rehtroin innostuksen vuoksi. Saattahan olla, että tämä innostus on myös hämäävää mutta en ihan usko: hämmästyin niin paljon koulun omavaraisuutta veden, energian ja ruoan tuotannossa.
Mr. Soomi esitteli ylpeänä saavutuksia tekniikan rakentamisessa ja koulun eteenpäinmenoja. Ensimmäinen tutustumiskohde liittyi vedenpuhdistukseen ja veden säilytykseen.
Oheisessa kuvassa olevassa tankissa sadevesi puhdistettiin oppilaiden juotavaksi ja koska kyseessä oli sisäoppilaitos juomavesi haluttiin otettavan juomapulloihin tai kannuihin, ei sankoihin. Tämän totutumiseksi juomalaitteet oli piilotttu tekotermiittikekoihin, jonne saattoi sujauttaa pullon, muttei sankoa.
 |
Vesitankkiin kertätään sadevettä ja se puhdistetaan juomavedeksi koulun väelle. |
 |
Vedenpuhdistus sähkön avulla - kemiallisesti vai miten, tiedeopettajat ? |
 |
Vedenpuhdistustekniikkaa on piilotettu pienoismalliin Kilimanjaro-vuoresta. Tällä mallilla opetetaan myös veden kiertokulku luonnossa koululaisille. |
Termiittikekomallinen juoma-automaatti.
Kaikilla vierailukouluilla PITA -hankkeessa puhtaan veden saaminen oppilaiden käyttöön on avainkysymys ja kaiken muun edistyksen edellytys. Lähes kaikki maaseudeun koulut esittelivät vesitankkinsa ja vedenkeräsysmenetelmänsä.
Ngarenanykin koulussa vesi ja vesimoimankäyttö sähköntuotannossa oli merkittävä, Koululla oli toisn myös tuulimyllyjä sekä aurinkopaneeleita, mutta veden säilöminen ja käyttömahdollisuus myös kuivana kautena oli saavutus tässä korkealla ylängöllä sijatsevalla alueella.
 |
| Vettä säilytettiin aluksi mm. kalan muotoisessa altaassa, jossa nykyisin kasvatettiin kalaa myös oppilaiden ruoaksi |
 |
| Vesi on saatava virtaamaan, kala-altaassa ja näin se käy. |
 |
Todistettavasti läsnä. Illansuussa kala-altaan reunalla. Uiminen ei ole täällä kovin suosittua, harva edes osaa.
Ngarenanykin koulussa energiaomavarasuuteen kuuluivat ladattavat akut, jonne sähköä voitiin varastoida. Tämä kokeielu oli italialaisten rahoittama ja huipputekniikkaa. Lahjoittajakohteessa saatettiin seurata ajantasaisesti sähkövoiman määrää ja laatua, akkujen latautumista ja käyttöä. Tämä kohde avautui minulle jonkin verran, kiitos samanaikasopettajat Alppilaan, Sykke ja Sirpa. Tästä innovaatiosta voivat fysiikan opettajat koululla näyttää, kuinka sähkö saadaan syntymään ja varastoitua.
   
Koulun sähköntuotanto ei loppunut italialaisten innovointiin, joka ilmeisesti toimi aurikopaneelien avulla. Koska koulu oli vuorennyppylän päällä veden virtauksella saatiin pyörimään perinteinen vesimylly ja generaattori, joka tuotti sähköä tällä tavalla.
    
Koulussa oli satsattu myös oppilaiden lämpimään suihkuveteen asuntoloissa sekä ruoanvalmistukseen suuralouskeittiössä. Oppilaat ruokittiin kolme kertaa päivässä ja illaksi valmistettiin ugalia, maissipuuroa huippuhygienisessä keittössä paikallisittain. Samalla kun ugali saatiin valmiiksi kerättiin kuuma vesi koulun keittön katolle, josta se johdettiin suihkuihin oppilaiden käyttöön.
    
Koulun ruokala oli katos, ei seiniä eikä ikkunoita. Oppilaat kerääntyivät sinne oma lautanen mukanaan. Koulussa oli myös kanttiini, josta oppilaat saivat ostaa tarvittavia koulutarvikkieta, saippuaa ja herkkuja. Näin raha ja työpaikka pysyi koululla eikä kylälle ollut asiaa. Oppilailta myös kysyttiin, mitä he haluavat kanttiinissa myytävän.
Koska sähkökatkokset tätä koulua juuri vaivanneet, oli mahdollista hankkia pakastearkku, jossa voitiin varastoida oppilaiden ruokasi teurstettavat ostetut eläimet. Tämä oli edistyksellistä muihin köyheimpiin kouluihin verrattuna, sillä useimmissa ruoka tehtiin alusta asti niistä tarvikkeista, mitä milloinkin oli saatavana. Ruoan vaikutus oppimiseen saattaisi olla näin amatöörinkin mukaan arvioitavissa. Jos koulu ei pysty tarjoamaan ruokaa tai vanhemmat sitä kustantamaan ei oppiminenkaan suju toivotusti. Vaikka Tansaniassa ei ole nälänhätää on ravinto köyhemmillä kouluilla aika yksipuolista ja vitamiineista on vajetta. 
Ennen illan hämärtymistä ehdimme vielä ajaa koulun omalle tekojärvjelle, vesivarastolle muutaman kilometrin päähän. Tekojärvestä riitti vettä myös alueen viljelijöille, ja sen myötä koulun ja alueen viljelijöiden yhteistyö oli parantunut. Tekojärven pohjasta hiekka oli kuljetettu koulun urheilukentän tasoitteeksi.
Ngarenanykin opettajat kertoivat, että koulun alueelle ilmestyy kerran vuodessa norsuja tai norsu vettä etsimään. Tämä on suuri tapaus oppilaille ja opettajille. Tekojärven jälkeen ehdimme vielä Arusha National Parkin pohjoisen puoleiselle portille katsomaan oliko luonnonpuiston ulkopuolelle tullut villieläimiä. Niitä oli - Tansanian kansalliseläin kirahvi tervehti meitä. Näitä uljaita eläimiä oli lukuisin joukoin Momella Lodgen pihalla.  
Momella Lodgella on kuvattu on kuuluisa John Wayne-elokuva Harari ( Vaara ! ) Tämä elokuva on nähtävä joskus.Hatari-elokuva vuodelta 1962 ! Harmi, että aluvuodesta Suomessa esitetty elokuva on mennyt minulta sivu suun.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti