Vielä kerran Afrikan tahtiin ! Final Countdown ja haikeutta.

Vuosi on vaihtunut, final countdown vuorotteluvapaaseen on viimetunneillaan. Mielessä on valtavaa haikeutta ja liikutusta, uskomaton ikävä toiselle mantereelle.

Paluu Suomeen lokakuun alussa oli epätodellinen. Halusin vaalia Afrikkakokemusta mahdollisimman pitkään omassa kuplassani, sellaisena kuin sen koin. Kävi niin kuin elämässä aina, arki vie mukanaan uudet tuulet haasteet ja kohtaamiset täytävät pään ja ajatukset. Pikkuhiljaa ajatus työhön palaamisesta kolutti takaraivossa, vaikka sitä yritinkin pitää loitolla.


Matkustin Pihtiputaalle katsomaan sydämen ohistusleikkauksesta toipuvaa äitiäni (Leikkaus tehtiin juuri silloin, kun kiipesin Meru-vuorelle. Tuon epätietoisuuden ja fyysisen ponnistelun välisen tuskan tulen muistamaan läpi elämäni. ) Remontoin keittiön katon vuotokohdan Sturenkadun Nelikulman asunnossa. Etsin remonttimiehiä. Maalasin katon loplta itse. Olin OAJ:n YSI:n koultuksessa, ja valmistauduin OAJ:n syksyn valtuustoon. Jouduin rintasyöpäepäilyksen takia leikkaukseen ja remontointia ei enempää voinut jatkaa. Osallistuin Erityskasvatusliiton kaksipäiväiseen hallituksen kokoukseen Helsingissä. Matksutin minilomalle Tampereelle.  Olin hirvipeijaisissa keittötyttönä. Ryhdyin myymään Järvenpään asuntoamme. Ramppasin sunnuntaisin Helsingin asuntoesittelyissä. Tapasin ystäviä. Suomen arki oli alkanut.

Välttelin koko syksyn koulussa vierailua tai oman kouluni asioiden seuraamista tai oppilaiden murehtimista. Tämä toimi. Lukujärjestykseen ja opetuksen suunnitteluun olen laittanut parisen tuntia eilen. Ajatellussa on vapautunut valtavasti tilaa muulle pohdinnalle ja tuumailulle. Välillä työhön palaaminen  hirvittää. Osaanko enää yhtään mitään ?

Afrikan ja Makumiran ystävät ja tuttavat ova tuntuneet hyvin läheisille syksyn ajan. Olen viestitellyt useamman Usa Riverissä olevan ystäväni kanssa ja minua ilahdutti, että moni heistä sai joulukirjeen postin kautta minulta ihan oikeaan aikaan. Yksi paketti tuntuu hukkuneen matkalla. Some-maailman takia yhteydenpito on helppoa. Tuntui hullulta olla livepuhelussa tiettömän taipaleen taakse samaan aikaan, kun meillä ikkunan takana satoi lunta ja vastaanottajan päässä oli kolmenkymmenen asteen helle.

Maantiedon opettajaksi valmistunut Aneth J Urio oli PITA-hankkeen assistentti ja yhteydenpito on helppoa edelleenkin.

Suuria järkytyksiäkin olen kokenut. Cultural Arts Centerin ammattilaistannisryhmän nuori tanssija ja muusikko Juliana Isawafo menehtyi raa'an väkivallan seurauksena lokakuussa aivan kotikulmilla Makumirassa In Memory of Juliana. Minulle Afrikka näytti tällä esimerkillä julmat kasvonsa. Samanlaisia julmuuksia tapahtuu meilläkin, mutta samalla campuksella asuvan nuoren kohtalo satutti ja pisti miettimään. Osallistuin mielessäni perheen suruun ja CAC:n tassijoiden kanssa hautajaisiin fb-viestien välityksellä. Hautajaiset pidettiin jo samalla viikolla kuolemantapauksesta. Jäin miettimään, minne Juliana haudattiin ? Mahdollisesti kotinsa pihalle ?

Naapurissa asunut Juliana  (vasemmalla) Makumiran campuksella jokatiistaisen tanssiesityksen jälkeen. Vanhan kahviplantaasin satavuotias puu kaatui rymisten taloni päädyssä. Se näkyy taustalla.

CAC:n rakennushanke etenee Makumiran campuksen kyljessä. Musiikinlaitoksen uudet rakennukset näyttävät valmistuvan ja elämä jatkuu, tanssi- ja soittajaryhmä harjoittelee ja keikkailee. Sibelius Akatemian vaihtoon menevät opiskelijat pääsevät uusiin puitteisiin.

Olin luvannut kirjoittaa PITA-hankkeesta Opettaja-lehteen, mutta Julian tapaus järkytti ja puhkaisi Afrikka-kuplan. En pystynyt palaamaan positiiviseen kertomukseen kokemastani. Olin Iloinen, että PITA-hankkeen suomailainen kantava voima, Makumiran yliopiston englannin kielen lehtroi Katri Niiranen-Kilasi kirjoitti tämän jutun PITA-koulustamme Nasholista. Nasholin koulu ja PITA-hanke. Saatan kyetä kirjoittamiseen taas, kun pää päivittyy töymoodiin.

Hyvien päätösten ja aikomusten joukkoon kuului idea opiskella swahilin kieltä syksyn aikana. Tämäkään päätös ei ole vielä konkretisoitunut sanoista teoiksi, mutta annan itselleni mahdollisuuden. Swahilin kielen kirja odottaa pöydällä.

Luin Katri Kuusikallion uunituoreen kirjan Naisvoimaa Tansaniasta ja lämpimästi ajattelen monia havaintoja, joita Katri tuo esille tässä kirjassa !Naisvoimaa Tansaniasta.

Katrin jouluvieraaski lensi pastori Julia Mutungi, joka opiskelee tällä hetkellä Saksassa jatko-opiskelijana. Mahtaako Juliasta tulla Tansanian ensimmäinen naispiispa, pohti Karti. Olisi ilo olla todistamassa naisten aseman vahvistumista myös Afrikan lutherilaisessa kirkossa.

Katri Kuusikallio ja Julia Mutungi kastoivat parikymmnetä ihmistä kuden kirkon avajaisissa Budelcwassa. Kastemaljoina toimivat kattilat.

PastoriJulia Mutungi tyttärineen Singidassa heinäkuussa.

Tällä hetkellä iltalukemisena on Olli Marttilan Norsuja tiellä ! Vuosi Tansaniassa, jossa kerrotaan vierailuista  17 kansallispuistoon Tansaniassa. Olen yhä vakuuttuneempi, että Serengetin kansallispuiston lisäksi saattaisi olla mahdollista nahdä Ruaha  tai Selous. Gombesta ja Mahalesta voi vain unelmoida !

Tässä vaiheessa en voi olla kiittämättä alakerran Eskoa ( Voutilainen ). Esko on suurin syypää Afrikka-innostukseeni. Hän työskenteli vuosikausia Keniassa ja vannoutuneena luotoihmisenä ja lintubongarina on aikoinaan kotinsa yläkerrassa Kirsin Keittössä vienyt minut luomavilla kertomuksillaan mielikuvamatkoille Afrikkaan. Näistä parikymmentä vuotta sitten tehdyistä kesusteluista ja haaveesta kiivetä 40-vuotispäivän kunniaksi Kilimanjarolle on tullut totta !

Tulevaisuudessa häämöttää ainakin aviomiehen suunnittelema 60-vuotispäivämatkani ja safari Serengetiin. Minä ja Serengeti täytämme 60 samana vuonna.
Varsinainen lomailu on mukavaa, mutta itselleni sopii paremmin työn ja tekemisen ja kokemisen kautta reissaaminen vieraassa kultuurissa.
Jos voin haaveilla, toiveena on olla vielä lähitulevaisuudessa Arushassa  Arusha kuule ! - hankkeessa vapaaehtoisena ja jos luoja suo voin ehkä jatkaa yhteistyötä myös PITA-hankkeen edistämiseksi Makumirassa jollakin tavalla.

" Vaikka minä lähdin  Afrikasta, Afrikka ei lähde minusta !

Kiitollisena Kirsi