Lähtökuumetta ja matkavalmisteluja

Lähtökuumetta ja matkavalmisteluja

Lähtöni Arushaan ja tarkemmin Makumiraan on muutaman päivän kuluttua ja valmistaudun pakkaamaan. Tarkistin lentolipustani, että saan kuljettaa kaksi yli 20 kilon matkalaukkua mukanani. Vapauttava tieto, jonka mukaan pakkaaminen onkin rennompi suoritus. Edellisillä kerroilla olemme lentäneet Tansaniassa maan sisäisiä lentoja, joissa matkatavarat saavat painaa korkeintaan 20 kg. Lauantai-aamuna 2.7. lennän Istanbulin kautta Kilmanjaron kentälle. Perillä olen 3.7. yöllä. Turkish Airlinesin ei pitäisi myöhästellä tolkuttomasti. Tarkistin tänään huvikseni lennon hinnan. Kilimanjaron kentälle lentään noin 800 eurolla. /http://www.supersaver.fi/

Tämän päivän matkavalmisteluihin on kuulunut vaatehankintoja. Olen vapaaehtoistyöntekijänä Tumaini University Makumirassa, joka on Tansanian Lutherilaisen kirkon opettajankoulutuslaitos. http://www.makumira.ac.tz/ Projektini koordinaattori ja suomalainen vetäjä Katri Niiranen-Kilasi on useammassa viestissään muistuttanut, että yliopiston kampuksella pukeutuminen on konservatiivista, naiset pukeutuvat hameeseen, joka ulottuu polven alapuolelle. Olen harmissani, sillä tämä hameen pituus ei sovi minulle. Tänään alennusmyynnistä on mukaan tarttunut pari pitkää trikoomekkoa ja aika ruma mutta edullinen ”jakkupuku”.  Ajattelen, että en aiheuta pukeutumisellani paheksuntaa.

Toinen tämän päivän päätöksistä on kokeilla Lariam-malarialääkitystä. Malarialääkityksestä on yhtä monta mielipidettä kuin käyttäjääkin. Edellisillä kerroilla olemme käyttäneet Malaronea tai sen halvempaa versiota Rumbaboria. Kolmen kuukauden ajan jokapäiväinen pilleri tuntuu ahdistavalta ja koetan, kuinka kestän pahamaineisempaa Lariamia – lääke napataan kerran viikossa. Pahinta tässä tuotteessa lienee pakkausselosteen teksti: Lariam saattaa aiheuttaa joillekin henkilöille vakavia mielenterveyden häiriöitä. Sitten seuraa pitkä luettelo mm. poikkeavaa käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia, painajaisia, epäilyksen tunteita muita kohtaan….. 

Lääkkeen vaikutuksia ja työkykyä tulevina päivinä voin arvioida, sillä valmistelutyötä on jäljellä vaikka kuinka. Prosessointi, siitä mitä tulen tekemään Makumirassa on elänyt värikkäästi mielessäni koko kesäkuun ajan. Ilman malarialääkitystäkin, olen ollut ahdingossa. Olen aloittanut tekemällä englanninkielisen pp-esityksen Specific Learning Difficulties ja yrittänyt saada jokaiseen osioon yhteistoiminnallisen harjoituksen. On ollut haastavaa ja innostavaa päivittää omaa osaamistaan oppimisvaikeuksista ja englanninkielestä.Oppimiskokemus on jo nyt vaikuttava. 

PITA- ( Participatory and Integrative Teaching Approach ) -projekti on opettajien täydennyskoulutusta Arushan alueella kahdessakymmenessä koulussa. Projektiin on valittu koulut, jotka ovat heikoimmin menestyneet kansallisissa kokeissa ja koulutettavat opettajat ovat yläkoulun opettajia, paikallisia kollegoita. Tavoitteena on osallisuuden lisääminen ja oppimisvaikeuskäsitteen avaaminen. Lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan oppimisvaikeudet ja opettajan konstit auttaa erityisen tuen oppilasta tulevat olemaan työsarkaani seuraavat kolme kuukautta. Yhdessä paikallisten opettajankouluttajien kanssa toteutamme seitsemän workshoppia maaseutukouluissa ja opettajienkoulutusseminaarin yliopistokampuksella.

On jännittävää nähdä ja kokea se, mitä olen oppinut työurani varrella. Valmistelutyötä tehdessäni olin niin kiitollinen, että olen saanut olla Alppilan yläasteen koulussa kehittämässä vuosiluokkiin sitomatonta opetusta ja erityisen tuen muotoja. Kiitos kollegat !

Tämän illan myöhäisuutisten ilmoitus Istanbulin lentokentän räjähdyksistä tuovat tähänkin matkustamiseen oman sävynsä.....

Mistä kaikki sai alkunsa ?

Vuonna x täytin 40 vuotta. Silloinen neljäkymmenvuotias minäni haaveili Kilimanjarolle kiipeämisestä.

Haaveet ja umelmat voivat käydä toteen, kun jaksaa uskoa ja toivoa. Usein unelmat toteutuvat vähän toisella tavalla kuin haaveillessa ajattelee. Näin minulle on käynyt.
Tuleva Arusha ja Afrikan kolmas matka toteuttavat tuota unelmaa - nähdä, kokea ja asettua alttiiksi uudelle. Kuvittelen olevani notkea ja joustava ja asetun oppimaan uutta uudella tavalla.

Kiipesin Afrikan katolle vuonna 2011 ja kun lentokone nousi Kilimanjaron kentältä kohti kotia, muistan voimakkaasti ajatelleeni: En tule enää koskaan elämässäni käymään täällä. Toteamus ei pitänyt sisällään minkäänlaista pettymystä Afrkkaan, päinvastoin. Olin kahden viikon aikana ehtinyt rakastua maahan ja maanosaan ja elänyt elämäni hienoimpia hetkiä aviomieheni kanssa.

Vuosi sitten kesällä olin jo varma, että lähden vielä uudelleen Arushaan. Rakkaat ystäväni ja opettajakollegani Antti Komulainen ja Eva Forssen olivat saaneet aikaan upean koulutuksen eteenpäinviennin ja avustusprojektin Arusha kuule-hankkeessa http://www.fsea.fi/ ja pohdin omaa osaamistani tämän hankkeen eteenpäinviemiseksi. Alustavat keskustelut uudesta Afrikan reissusta olivat tuloillaan.

Yllättäen sain houkuttelevan tarjouksen myös siskoni ystävältä, joka työskentelee Tumani yliopistossa Makumirassa Tansaniassa. Yliopistossa toteutetaan Suomen Lähetysseuran organisoima opettajien täydennyskoulutushanke, jonka kolmas osa-alue on opettajien kouluttaminen oppimisvaikeuksien tunnistamisessa ja osallistavien menetelmien käyttöönotossa. Hankkeeseen on valittu 20 alueen koulua ja noin 100 opettajaa, joiden kanssa pääsen vertailemaan kokemuksiani opettamisesta. Hanktesuunnitelma oli kuin minua varten tehty. Lisäboostia lähtöön sain Helsingin kaupungin kouluverkkouudistuksista - virkani siirtyminen uuteen kouluun mahdollisti hengähdystauon yli 30 vuoden opettajan työstä. Edessä on puolen vuoden vuorotteluvapaa ja kolmas Afrikan matka Tansaniaan.