Lähtökuumetta ja
matkavalmisteluja
Lähtöni Arushaan
ja tarkemmin Makumiraan on muutaman päivän kuluttua ja valmistaudun pakkaamaan.
Tarkistin lentolipustani, että saan kuljettaa kaksi yli 20 kilon matkalaukkua
mukanani. Vapauttava tieto, jonka mukaan pakkaaminen onkin rennompi suoritus.
Edellisillä kerroilla olemme lentäneet Tansaniassa maan sisäisiä lentoja,
joissa matkatavarat saavat painaa korkeintaan 20 kg. Lauantai-aamuna 2.7.
lennän Istanbulin kautta Kilmanjaron kentälle. Perillä olen 3.7. yöllä. Turkish
Airlinesin ei pitäisi myöhästellä tolkuttomasti. Tarkistin tänään huvikseni lennon
hinnan. Kilimanjaron kentälle lentään noin 800 eurolla. /http://www.supersaver.fi/
Tämän päivän
matkavalmisteluihin on kuulunut vaatehankintoja. Olen vapaaehtoistyöntekijänä
Tumaini University Makumirassa, joka on Tansanian Lutherilaisen kirkon opettajankoulutuslaitos.
http://www.makumira.ac.tz/ Projektini koordinaattori ja suomalainen vetäjä Katri Niiranen-Kilasi on useammassa
viestissään muistuttanut, että yliopiston kampuksella pukeutuminen on
konservatiivista, naiset pukeutuvat hameeseen, joka ulottuu polven alapuolelle.
Olen harmissani, sillä tämä hameen pituus ei sovi minulle. Tänään alennusmyynnistä
on mukaan tarttunut pari pitkää trikoomekkoa ja aika ruma mutta edullinen ”jakkupuku”.
Ajattelen, että en aiheuta
pukeutumisellani paheksuntaa.
Toinen tämän
päivän päätöksistä on kokeilla Lariam-malarialääkitystä. Malarialääkityksestä
on yhtä monta mielipidettä kuin käyttäjääkin. Edellisillä kerroilla olemme
käyttäneet Malaronea tai sen halvempaa versiota Rumbaboria. Kolmen kuukauden
ajan jokapäiväinen pilleri tuntuu ahdistavalta ja koetan, kuinka kestän
pahamaineisempaa Lariamia – lääke napataan kerran viikossa. Pahinta tässä
tuotteessa lienee pakkausselosteen teksti: Lariam
saattaa aiheuttaa joillekin henkilöille vakavia mielenterveyden häiriöitä.
Sitten seuraa pitkä luettelo mm. poikkeavaa käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia,
painajaisia, epäilyksen tunteita muita kohtaan…..
Lääkkeen
vaikutuksia ja työkykyä tulevina päivinä voin arvioida, sillä valmistelutyötä
on jäljellä vaikka kuinka. Prosessointi, siitä mitä tulen tekemään Makumirassa
on elänyt värikkäästi mielessäni koko kesäkuun ajan. Ilman
malarialääkitystäkin, olen ollut ahdingossa. Olen aloittanut tekemällä
englanninkielisen pp-esityksen Specific Learning Difficulties ja yrittänyt
saada jokaiseen osioon yhteistoiminnallisen harjoituksen. On ollut haastavaa ja
innostavaa päivittää omaa osaamistaan oppimisvaikeuksista ja englanninkielestä.Oppimiskokemus
on jo nyt vaikuttava.
PITA- ( Participatory
and Integrative Teaching Approach ) -projekti on opettajien täydennyskoulutusta
Arushan alueella kahdessakymmenessä koulussa. Projektiin on valittu koulut,
jotka ovat heikoimmin menestyneet kansallisissa kokeissa ja koulutettavat
opettajat ovat yläkoulun opettajia, paikallisia kollegoita. Tavoitteena on
osallisuuden lisääminen ja oppimisvaikeuskäsitteen avaaminen. Lukemisen,
kirjoittamisen ja matematiikan oppimisvaikeudet ja opettajan konstit auttaa erityisen
tuen oppilasta tulevat olemaan työsarkaani seuraavat kolme kuukautta. Yhdessä
paikallisten opettajankouluttajien kanssa toteutamme seitsemän workshoppia maaseutukouluissa
ja opettajienkoulutusseminaarin yliopistokampuksella.
On jännittävää
nähdä ja kokea se, mitä olen oppinut työurani varrella. Valmistelutyötä tehdessäni
olin niin kiitollinen, että olen saanut olla Alppilan yläasteen koulussa
kehittämässä vuosiluokkiin sitomatonta opetusta ja erityisen tuen muotoja.
Kiitos kollegat !
Tämän illan myöhäisuutisten ilmoitus Istanbulin lentokentän räjähdyksistä tuovat tähänkin matkustamiseen oman sävynsä.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti