Olen ladannut tiedostoja entisistä koulutuksistani pilveen ja jopa monistanut muutamia sivuja matematiikan oppimiseen liittyvistä harjoituksista sekä yhteistoiminnallisista leikeistä.
Kävin aikoinaan Teatterikorkeakoulun kursseilla pedagogisen draaman kursseja ja tätä oppia aion ainakin suunnitelmissani hyödyntää. Tavoitteena on toetuttaa yhteistoiminnallisia harjoituksia ja saada kollegat puhumaan erityisen tuen mahdollisuuksista.
Koko opettamisen historian myllyttäminen omassa päässä kesäkuun aikana on vastannut monen viikon täydennyskoulutusta. Pedagogisia ideoita on muistissa paljon, mutta tosiasissa käytössä olevat menetelmät voisivat olla huomattavasti monipuolisempiakin.
Omassa työssäni painopiste erityisen tuen oppilaiden opettamisessa tahtoo usein olla käytöspulmien hallinnassa, oppilaiden oppimaan johdattamisessa.
Oppisiältöjä on suomalaisessa opetussuunnitelmassa ollut liikaakin ja riittämättömuuden tunne on väistämätön , jos ajattelee sitä kaikkea, mitä olisi pitänyt opettaa. Oppilailla on moninaisia onglemia ja vaikka oppimisen pulmat saattavat olla syynä muihin elämämenossa näkyviin ilmiöihin, ei kaikkien oppilaiden yksilöllinen opetus toteudu edes kymmenen oppilaan ryhmässä. Luokassa oppiminen on ryhmässä oppimista ja olen sitä mieltä, että niin se tuleekin olla.
Kaikenlaisia kokeiltavia ideoita on kuitenkin mukana ja on suuri etuoikeus olla tekemisissä aikuisten kanssa.
Olen pohtinut ja muistellut Alppilan yläasteen koulussa toteutettua ILMIÖ-oppimista joskus ennen vuosituhannen vaihdetta. Toteutimme koko koulun opettajajien ja oppilaiden voimin ainakin viitenä vuonna peräkkäin kansainvälisen illan. Idana oli esitellä niiden maiden kulttuureja, joista kouluumme tuli oppilaita. Vietettiin ikimuistoista venäläistä iltaa, seilattiin maailman merillä ( kollega oli maailmanympäripurjehduksella ) ja järestettiin teemaviikko Afrikasta. Kaikissa oppiaineissa toteutettiin työpajoja ilmiön alla. Oli draamaa, afroa, Afikan maiden tutkimista, historiassa siirtomaahallintoon tutustumista, elokuvia ja järjestettiin afrikkalaisten esineiden näyttely apunamme silloinen Mannerheimintiellä ollut Afrikka-kauppa.
YLE:ltä lainasimme dokumettielokuvan Mielikuvia Afrikasta, joka ei ollut koulun arfikkalaistaustaisten nuorten mielestä pelkästään imarteleva. Dokumentin Afrikasta on tultu huikea matka tähän päivään. Afrikka muuttuu valtavaa vauhtia ja tätä muutosta olen matkalla ihmettelemään.
Valtavalla matereella, jolla on 54 ihan erilaista valtiota ja toimittaja Sami Sillanpää on Helsingin Sanomien raportissaan ja blogissa kuvannut hienolla tavalla erilaisuutta, joka mahtuu valtavaan maanosaan. http://www.hs.fi/ulkomaat/aihe/samisillanpaa/
Kiinostavinta Afrikassa maanosana on kuitenin valtavan nopea keityis ja eteenpäinmeno, kehitys ja kiihko, jolla afrikkalaiset yrittävät saada kiinni läsimaisen euroopplaisen edistyksen ja elämänmenon.
Afrikassa ei taida vielä olla "oleskeluyhteiskuntia" ja koulutuksen uskotaan olevan väylä parempaan elämään. Huomaan, kuinka vähän tiedän ja yleistäminen tiedoksi Afrikasta on liikaa sanottu. Mukavaa päästä paikanpäälle tekemään omia havaintoja.
 |
| Tulevaisuuden tekijät |
Ensimmäiselle matkalle valmistautuminen oli huolellista ja varsinkin hygienia ja puhtaus huolestuttivat. Pohjois-Tansanian alue on "helppoa Afrikkaa", palveluja on saatavilla ja minua ei juurikaan huoleta bakteerit tai erilainen ruoka. En ole helposti sairastuvaa sorttia - en ole vielä koskaan millään matkallani ollut vatsataudissa.
Vuoden 2009 turistimatka ja kiipeäminen Kilmanjarolle oli kuitenkin ihan erilainen matka kuin se jonka teen nyt.
 |
| Lähdössä kapuamaan lähes 6000 metrin korkeuteen. |
Huomenna puolenpäivän aikaan olen koneessa Istanbulin kautta Kilimanjaron kentälle. Matka-aika on reilut 12 tuntia, olemme samalla aikavyöhykkeellä mutta Suomen kesästä pääsen Tansanian talveen, alin lämpötila +14 ja ylin +22 eli talvitakkia ei kuitenkaan tarvita.
 |
| Kilimanjaro 2011 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti