Ulos ja ylös, luontoelämyksiä Arusha National Parkissa

Lauantaiksi  (24.7.) saimme kuin saimmekin järjestettyä itsellemme kävelykierroksen luonnonpuistoon tähän ihan lähelle muutaman kilometrin päähän. http://www.tanzaniaparks.com

Me tarkoittaa tässä kollegaani Marja Stridiä, joka on Arushassa vapaaehtoisena Arusha, kuule !- projektissawww.fsea.fi
muutaman kuukauden ajan. Huippuseuraa patikointiin ja muutenkin, ammattiasiaa mahtui paljon tähänkin kohtaamiseen. Patikoidessa saimme vaihtaa kokemuksia ja huomioita  opettamisestakin täällä Tansaniassa.

Arusha National Park ei ole ihan halpa. Meiltä kahdelta sisäänpääsy, opastus eli kävelyttäjä maksoivat 166 dollaria, eli 88 dollaria henkeä kohti. Lisäksi kuljetukset Arushasta tänne Usa Riveriin ja takaisin. Hintaan sisältyi tosin lounasboxi, joka oli tällä kertaa varsin riittoisa. Pääsymaksu puistoon on maksettava luottokortilla. Muuten matkanjärjestäjät operoivat täällä dollareilla. Jos tulet siis turistina, varaa mukaan dollareita. Pankkiautomaatteja on kaikkialla ja niistä voi nostaa shillinkejä, suurin nosto on 400 000 tz shillinkiä, mutta tuntuu hullulta, että shillinkejä on sitten vaihdettava dollareiksi matkajärjestäjiä varten.

Amatöörejä kun ollaan, otettiin matkanjärjestäjä. Lisäksi haluttiin kävellä autossa könöttämisen sijaan. Seuraavalle reissulle voi jo ottaa taksin tästä Usa Riveristä ja maksaan puiston pääsymaksut sekä opastukset ilman välikäsiä. Puistossa kävelyttäjät odottavat Momella Gatella.

Arusha National Parkin kautta patikoidaan Merulle. Haaveilen kiipeäväni tuonne  4566 metrin korkeuteen tämän kolmen kuukauden aikana. Patikointiin on varattava neljä päivää. On mahdollista selvitä kolmessakin päivässä mutta alastulo jyrkkää rinnettä ottaa lihaksiin ja on varmaan mukavampi ottaa kevyempi vaihtoehto ja nauttia ajan kanssa patikoimisesta. Meru on huomattavasti jyrkempi kuin Kilimanjaro ja vaatii sen vuoksi hieman toisenlaista kuntoakin. Yritän tälläytyä jonkun kiipeävän porukan mukaan, porukassa patikointi on kuitenkin mukavampaa.

Vinkkaan tässä nyt Suomen kavereille että olen vapaalla PITA-projektista viikon 37. Niin että, jos joku hinkuu tännepäin syksyä pakoon.Tervetuloa !

Aiheutimme luonnonpuiston portilla suurta ihmetystä, koska tilasimme 6 tunnin vaellusta. Oppaat olivat epäuskoisen näköisiä ja loppujen lopuksi patikoimme varmaan tavallisimman reitin hitaasti – noin nelisen tuntia – ja lopuksi meitä kuskatiin autolla luonnonpiston järvialueelle (Momella Lakes ). Järvet olivat kiehtovia flamingojen vuoksi.

Patikointipäivä osoittautui kuumaksi. Meillä oli oppaana oikein miellyttävä ja sivistynyt Tino, joka asuu tässä Usa Riverin kylässä. Hän puhui hyvää englantia, eikä esimerkiksi lisännyt i –kirjainta kaikkien sanojen perään, niin kuin tansanialaisilla on tapana.  Puheltiin kaikenlaista maailmanmenosta, mutta ei liikaa. Kun eläimiä sattui kohdalle osattiin kaikki olla hiljaa.

Ensimmäiset eläimet, joita näimme olivat pahkasikoja (wart hog ). Sen jälkeen suosikkieläimeni: kirhavi. Tansanialaiset missit kävelevät kuin kirahvit, uljaasti ja keinuvasti. Marja pohti Miss Arusha –kisaan osallistumisen mahdollisuutta leikillään, mutta totesi, ettei suomalainen lantion keinutus suju kirahvin malliin. Ei mahdollisuuksia.

Tasangolla pomppi paviaaneja,( Olive Baboons ) ja näimme Colobus Monkeyn vähän ylempänä Merun rinteelle kavuttaessa. Mikä se onkaan suomeksi ?

Olen aikaisiemmilla Tansanian reissuilla huristellut autolla Ngorongoron graaterin  ja Lake Manyan luonnonpuistoissa eli olen ajellut ne kaksi kertaa. Niissä toki näkee hurjan määrän upeita eläimiä ja voi pongata ne Big Five mutta autosta käsin. Kävely oli kiva juttu.

Patikointipäivän lopuksi istuimme syömään eväitä ja lopuksi pääsimme vielä tunnin autosafarille  järville, joissa näimme tuhansittain vaaleanpunaisia flamingoja.

En jaksa panostaa valokuvaamiseen, koska sitten kamera hallitsee liikaa. Kuvat eläimistä näkee parhaiten Avarasta Luonnosta lauantai-iltaisin mutta paikan päällä oleminen on vaan mahtava kokemus. Mukana muutama oma pokkarikuva, joista voi vaan arvailla, mikä eläin kuvassa on.

Tänään sunnuntaina laiskottaa, mutta sopivan rennolla tavalla. Kolme viikkoa on työnteon suhteen ollut aika intensiivistä, takaraivossa ajatus kaikenlaisesta valmiista materiaalista workshoppien alkamiseen mennessä. Aikataulut muuttuivat viime viikolla ja ensimmäinen workshop siirtyi vasta elokuun alkuun, joten valmisteluaikaa tuli viikko lisää.

Olen työstänyt toiminnallisia osuuksia ja yksinkertaisia harjoituksia. Koko workshopin ohjelmasta vastaavat paikalliset opettajat täältä yliopistolta yhdessä kanssani.

Olen valmistellut yleisen luennon Learning Difficulties, mutta en saa itse pitää sitä, vaan paikallinen kollegani Senara Elibariaki toteuttaa tämän osuuden. Ison osan työstä viime viikolla vei matematiikan oppimisvaikeuksien power pontin kääntäminen englanniksi, mutta  suuremman koko tukemisen ajatuksen siirtäminen yliopiston vasta-aloittaneelle matematiikan lehtorille Leopard Mpandelle.

Mr. Mande oli jokseenkin epäuskoisen näköinen, kun esittelin sisältöaluetta. Ideana on aloittaa matematiikan oppimisvaikeuksien pohtiminen kouluvierailuilla ja syyskuun seminaarissa toteuttaa matematiikan oppimisen toiminnallinen workshop-osuus. Se vasta työllistääkin – ideani on että materiaali valmistetaan täällä saatavissa olevista materiaaleista, niin että opettajat voivat niitä myös saada haltuunsa. Ei liene järkeä esitellä muovisia murtolukukakkuja tai kymmenjärjestelmäpalikoita, jos täällä ei niihin kuitenkaan pääse käsiksi.

Matematiikan opettajat ovat täällä aikalailla puun ja kuoren välissä. Ensinnäkin heitä on vähän. Opettajalla yläkoulussa 1.-3. FORM saattaa olla opetettavanaan 30 tuntia viikossa. Oppilaita luokissa on vähintään 40 joskus enemmänkin.

Kouluissa toteutetaan systemaattisesti ylhäältäpäin annetua OPSia   ”syllabusta”, joka on yksityiskohtainen luettelo siitä kaikesta mitä milläkin vuosikuokalla on opetettava.  Opettajat suunnittelevat tuntinsa ja tuntisuunnitelmana tämän asiakirjan pohjalta ja hyväksyttävät suunnitelmat rehtorilla. 

Eriyttäminen tai yksilöllistäminen,  siinä mielessä kuin me sen tunnemme on ihan vieras asia. Kirjasta lasketaan kaikki laskut, osasi tai ei. 

Sinänsä sisällöt matematiikassa ovat samat kuin meilläkin seitsemännellä vuosiluokalla, mutta haaste tulee vastaan siinä, että oppilaat opiskelevat englannin kielellä ensimmäistä varsinasta kouluvuottaan. Kaikki käsitteet on siis opeteltava englanniksi.

Laskin, että pelkästään otsikoissa on 60 määrä omaksuttavia englanninkielisiä käsitteitä, verbejä, matemaattisia toimintoja oli helpostilli listattavissa 20.  Tässä kohdassa on hyvä muistaa se, että vaikka opettaja saattaa selostaa asiaa tunneilla myös kiswahiliski, on kiwahili ( swahili ) usealle ensimmäinen vieras kieli, koska he äidinkielenään puhuvat vaikkapa merun kieltä.

Käsitteiden avaaminen on jo sinänsä vaativaa mutta kun tähän yhdistetään se, että opettaja liikkuu luokasta toiseen materiaaleineen, niin sanoisin, että aikamoisen haasteen edessä ovat matematiikan opettajat.

Sitten vielä oppimiseen kannustaminen. Kun oppilas vastaa väärin opettaja saattaa moittia häntä tuhmaksi. Jotenkin tutuu siltä, että ei ole ihme, jos yläkoulun oppilainen motivaatio matematiikan opiskeluun on kadoksissa.

Näillä mietteillä johdattelen itseni huomiseen matematiikan materiaalin valmistamiseen.

Muokkailen tätä blogia kuvien osalta, kun olen nopeamman nettiyhteyden äärellä.

Usikumwema ! 

( Tämä blogin laitto jäi sitten tähän aamuun heikon netin takia, illalla toivottelin hyvää yötä mutta nyt on varmaan aika sanoa Habari ? Ja siihen vastataan Nzuri, sana. )