PITA pistetään käyntiin tänään !

Tänään lauantaina 16.7. aloitimme PITA- workshoppien työtapojen esittelyn ohjausryhmälle. Neljän valmistelupäivän jälkeen pystyimme ”työvaliokunnan ” toimesta esittelemään Special Learning Difficulties- ja How to Teach Children with Learning Difficulties  -esitykset ja muutamia toiminnallisia aktiviteettejä, joita kokeiltiin käytännössä.

Työvaliokunta tarkoittaa käytännössä minua, paikallista Merun alueen alueellisessa työssä olevaa erityisopettajakollegaa Serana Elibarikia ja hankkeen tässä osiossa assistenttina olevaa Aneth Johnia, maantiedon opettajaa, joka on valmistunut viime vuonna, mutta työskentelee tämän vuoden PITA-hankkeessa. Hankkeen kooridoinnista meihin päin vastaa Makumiran yliopistoin englannin kielen lehtori Katri Niiranen – Kilasi, jonka luomus PITA-hanke suurimmaksi osaksi on. Katri on saanut upealla tavalla mukaan sitoutumaan paikallisen tason toimijat ja sama päämäärä on omassakin työosuudessani tavoitteena – annan osaamiseni paikaillisten toimijoiden käyttöön ja yritän saada heidät aktiivisiksi opetuksen kehittäjiksi.

Kirsi ja Mr Senara valmistelutyössä luokassa FH 16

Workshopin ohjelman esittelyn piti alkaa kello 10.00 mutta paikalliseen tapaan, jokunen osallistuja oli paikalla vasta vähän ennen yhtätoista. Seminaarijärjestelyt olivat hienot, saimme aamupalan: teetä, kahvia, kananmunan ja paistetun bataatin viipaleen. Pöydillä oli valkoiset pöytäliinat.

Seminaarissa saatiin aamutee ja päivän pääteeksi vielä erinomainen lounas.

Osallistujina ja sparraajina tämän päivän seminaarissa olivat yliopiston opettajat, jotka ovat mukana PITA-hankkeessa, muutaman hankkeessa mukana olevan koulun rehtorit sekä aineenopettajat. Tänään me työtä valmistelleet harjoittelimme yhdessä läsnäolleiden kanssa tulevien workshoppien ohjelman ja he antavat palautetta jokaisesta osiosta erikseen. Palautteen saaminen suullisesti on täällä vaikeaa ja siksi Katri oli valmistellut kirjallisen palautelomakkeen.

Projektin "mama" ja vastuuhenkilö Katri Niiranen- Kilasi pitää langat käissään ja huolta siitä, että työ kantaa hedelmää paikallisten opettajien parissa.

Olin huolissani, kuinka toiminnalliset osuudet otetaan vastaan ja lähtevätkö opettajat mukaan ”leikkeihin” ja pieniin draamatehtäviin. Turhaan. Luulen, että kaikki meni kohtuullisesti ja pääsemme jatkamaan työtä osallistavien menetelmien esittelemisessä.

Tansanialaiset ovat äärimmäisen ystävällisiä ja kohteliaita ja eivät kritisoi ääneen missään tilanteessa. Kaikki tervehtivät campus-alueella ja kysyvät paikalliseen tapaan Habari ? Habari gani ?  eli mitä kuuluu. Osaan jo vastata kysymyksiin  - Nzuri. Salama. Kielessä on kummalinen kysymysten varaan rakentuva lauserakenne.

Olen aloittanut swahilin tunnit ja päässyt pikkuriikkisen selville kielen kummallisuuksista. Valloittava Dikcson yliopiston kielten opettaja opettaa minua muutaman kerran näin aluksi. PITA-hanke on vienyt viime viikolla kaiken energian ja kielenopiskelu on jäänyt vähän vähemmälle. Sunnuntaipäivän suunnitelmiin kuuluu kielen opiskelu ja kävely yliopistoalueen ulkopuolelle lounaalle.

Tämä päivä alkaa olla pimenemään päin. Kello 19 täällä on pimeää ja harvoin tulee liikuttua edes täällä yliopiston alueella iltaisin. Alue on vartioitu, aidattu, mutta ainoa iltatekeminen on lenkkeily ja olen yrittänyt käydä ulkosalla ennen hämärän laskeutumista. Yliopiston alue on useita kilometrejä, lenkkipolkuja on riittävästi, mutta juostessakin on käyttävä hametta.

Eilen pitkän työpäivän jälkeen olin rivakka ja lähdin ennen pimeän tuloa kahden kilometrin päässä olevalle Super Marketille kävellen rivakasti. Aikaa oli tunti ja olin takaisin ennen pimeää. Kaksi kouluta kävellen palaavaa tyttöä liittyi seuraani ja halusi kävellä kanssani samaa vauhtia. Vaikka tytöt olivat alakouluikäisiä he pistelivät menemään rinnallani yliopiston portille saakka ja jatkoivat vielä matkaa pari kilometriä eteenpäin sivutietä. Koulumatkaa kertyi yhteen suuntaa kuusi kilometriä päivässä. Matkan aikana puhuttiin vähän, yhteistä kieltä ei vielä löytynyt montakaan sanaa.

Työn tekeminen vieraalla kielellä on innostavaa ja haastavaakin. Joudun kyselemään sanoja ja käyttämään kääntäjää. Ei haittaa, opinpahan englantia. Erityisopetukseen kuuluva sanasto on tuttua, mutta koska aion esitellä workshopeissa myös matematiikan oppimisvaikeuksia, joudun ensin opettelemaan käsitteet englanniksi. Mr Seranan kanssa yhteistyö sujuu ja voimme varmaan vetää työpajojen ohjelman yhdessä. Tarvittaessa hän ottaa käyttöön Kiswahilin. Joskus minun on vaikea saada selvää siitä mitä tansanialaiset tarkoittavat puhuessaan Kiingerezaa.

Tätä kirjoittaessa ehti tulla pimeä. Hyvä ystäväni Jaana oli huolissaan siitä, että joudun yksin kököttämään illat asunnossani. Näinhän se tosiasiassa on, mutta työ on vienyt ainakin toistaiseksi aikaa niin paljon, etten ole ehtinyt edes päivittää tätä blogia. Iltaisin tekee mieli mennä nukkumaan noin kymmenen aikaan ja aamulla kukot aloittavat herätyskiekumisen viimeistään viideltä. Valoisan aikaan on tehtävä työt ja liikuttava. Yllättävän nopeasti tähän rytmiin tottuu.

Näinä kahtena viikkona on tapahtunut jo vaikka mitä, saatte kuulla aiemmista kokemuksista vasta myöhemmin.  Pimeän tultua laitetaan loisteputkilamput sisällä palamaan ja verhot ikkunoiden eteen. Näin minäkin nyt teen.

Kwaheri !