Esittelyjä Makumiran yliopistolla, netittömyyttä ja hautajaiset

Ensimmäisenä iltana 3.7. sunnuntaina ajattelin maate mennessäni sitä, kuinka täynnä erilaisia hajuja Afrikka onkaan. On kuin olisin siirtynyt lapsuuteni 60-luvulle, maalle. Avoimesta ikkunasta pelmahtaa lehmänlannan haju. Arushan alue Merun ja Kilin rinteillä on hyvää viljelymaata. 

Lehmänlannan lisäksi täällä poltetaan hiiltä, puuta ainakin. Ilma on tuon tuosta täynnä savua ja palamisen katkua. Tämä haju on meiltä länsimaisissa kaupungeissa asuvilta tyystin hävinnyt. 

Yliopiston vierashuoneessa on aavistus kosteuden aiheuttamaa homeen tuoksua. Lämmitystä asunnossa ei ole ja satunnainen vierailijoiden asuminen ei ehdi lämmittää asuntoa. Yliopistolla on vapaana talo, jonka mahdollisesti saan asuttavakseni. Jos jatkan tässä, on viihtyvyyden takia satsattava ainakin pöytälamppuun, lampunvarjostimeen, tuoliin kuistille ja ehkäpä mattoon. Lisäksi teen omatoimisen ja perusteellisen siivouksen suomalaiseen tyyliin.

Matkalaukku on purettu vierashuoneessa Makumiran Tumaini Yliopistolla.

Ensimmäiseen varsinaiseen arkipäivään maanantaina mahtui yliopiston ydinjohdon ja hallinnon tärkeiden henkilöiden esittelyjä sekä yllätyksenä hautajaiset. 

Yliopistolla työskennelleen nuoren naisen hautajaisissa Merun rinteellä, vainajan kotikylässä oli varmaan yli 400 vierasta. Kaikki naapurit, sukulaiset ja työtoverit tulivat paikalle.

Yliopiston henkilökunta ajoi paikalle autosaattueena ja vaikka kiireinen lukukauden päätös on tällä viikolla, kunnioitti jokainen kynnelle kykenevä surevaa perhettä läsnäolollaan. 

Yliopiston miehet kantoivat koristeellisen ja painavan arkun vainajan viimeiselle vierailulle sisälle kotiin ja sen kotioven ulkopuolelle koristellulle siunaamiskorokkeelle. Arkun kansi avattiin ja sadat hautajaisvieraat kävelivät katsomassa vainajaa. Vieraiden paljouden takia tämä toimitus vei yli tunnin. 

Puheet, joita papit ja saarnamiehet pitivät kestivät tunteja. Välillä laulettiin hengellisiä lauluja. Kovaääniset pahasivat tauoilla musiikkia – minun korvissani se kuulosti viihdemusiikilta markkinoilla, mutta kollegani valisti laulujen olevan hengellisiä. 

 Kaikki spiikkaukset pidettiin mikrofoniin ja valtavat ämyrit toivat sanan katosten alla istuville hautajaisvieraille. 

Naiset olivat pukeutuneet värikkäisiin kangoihin. Vainajan perhe ja lähisuku lilanvärisiin kankaisiin, huiveihin ja hameisiin. Paikallisen tavan mukaan hautajaiset pidetään kolmen päivän päästä kuolemasta. Vainaja haudattiin kotitalonsa pihalle.

Viisi tuntia kestäneen siunaamistoimituksen ja puheiden jälkeen kaikille vieraille tarjottiin ateria. Tästä ateriasta on pienoinen mahdollisuus saada vatsatauti erilaisen bakteerikannan vuoksi. Ateria sisälsi riisiä, maissia ja naudanlihaa ja se syötiin sormin muovilautaselta. Ennen ateriaa ruokailusta huolehtivat kiersivät vesisankojen ja pienten kuppien kanssa tarjoamassa käsienpesumahdollisuutta, samoin aterian jälkeen. Värien, surun ja hyvästijätön tunnelmaa on vaikea välittää ilman kuvia, mutta häveliäisyyden vuoksi en tohtinut kaivaa kameraani ennen kotiinlähtöä ja ruokailua.

Yliopiston väki, joiden mukana minäkin kuljin oli kutsuttu naapurin pihalle ruokatarjoilua varten.Vieressäni talouspäällikkö Eliakim Lekoringo. 

 

Ensimmäisenä iltana vaivasi netittömyys. Kotiin olisi ollut asiaa ja en ole saanut itselleni prepaid liittynää, wi-fi –tunnuksia hautajaisissa vietetyn päivän takia. Kirjaston serveri ei  toiminut. 

Iltaisin nettimaailmaan sukeltaminen on toistaiseksi ainoa puuha. Yliopisto hiljenee lukukauden päätteeksi, pimeällä liikkuminen ei edes vartioidulla alueella ole kovin mieluisaa. 

Netin tietolähteisiin tottuneelle tämän ensimmäisen päivän nettipaasto on haastava. Ajattelen koko ajan tarkistavani asiat netin välityksellä, opettelevani uuden Onerva-biisin, omaksi iloksi ( vieressä oleva musiikin laitos, nokkahuiluharjoittelut ja äänenavaukset innostavat ) tai muuttavani luottokortin maatunnuksen niin, että se toimii Euroopan ulkopuolellakin – pieni yksityiskohta, jota en ollenkaan muistanut ennen lähtöäni.

Tämä toinen arkipäivä on ollut jo omatoimista puuhaa ja keskittymistä selviytymiseen ihan itse. Kävin hedelmäostoksilla ja lounaalla yliopiston kanttiinissa. Tutkin tulevan taloni, tein opetusmateriaalia ja nyt on jo kiire afrikkalisen tanssin esitykseen ulkolavalle. Amerikklainen Makumirassa toimivan kansanmusiikkiosaston johtaja  Randall Stubbs lupasi esitellä heidän tekeillä olevaa musiikkikeskusta ja CAC- projektia ennen konserttia, joka alkaa kello 16. Eli menoksi.  Heippa !