Vihdoinkin kouluworkshop !

Vihdoinkin! 

 Huomenna on ensimmäinen kouluworkshop-päivä torstaina 4.8.2016. 

On kulunut kuukausi siitä, kun tulin tänne Makumiraan ja täytyy kertoa, että yhtenäkään päivänä en ole ollut toimeton. Valmistelutyötä on ollut sopivasti ja alkureissuun sattui sitten vielä hienoja mahdollisuuksia nähdä maata kylillä Katri ja Visa Kuusikallion kanssa ja katsella Meru-vuorelta korkealta käsin Afrikan maisemia. 

Täältä Makumirasta lähee huomenna torstaina 4.8. autolastillinen opettajia viemään omia oppeja ja oppimaan Merun alueen kouluille. Ensimmäinen koulu on Ngongongaren koulu, joka on matkan varrella Arusha National Parkiin. Lähtö on kahdeksalta aamulla ja kassi on pakattava siis tänään.  

Kaikissa koulutuspaikoissa on kolmen koulun opettajia.Huomisessa koulutuspaikassa Ngongongaran koulun lisäksi Kitefun ja Ngyekun opettajia yhteensä 18 + 3 rehtoria. Meitä kouluttajia on ensimmäisenä päivänä viisi, seuraavana vaihdetaan pari kouluttajaa ja meitä on seitsemän.Workshopmalli toteutetaan seitsemällä koululla, mukana on yhteensä 120 opettajaa yläkoulusta. 

Täytyy kertoa kaikille, että yhteistyöprosessi on ollut palkitseva ja tuloksellinen jo kouluworksoppien suunnitteluvaiheessa. Ryhmässä on työskennellyt yliopiston akateeminen suunnitteluryhmä ja workshoppien sisältöä käytännössä valmisteleva työtiimi, jonka työtä olen yrittänyt pitää käynnissä kuukauden suunnittelujakson ajan. Yliopiston opettajat ovat olleet kiireisiä omien arviointiensa kanssa ja vasta tällä viikolla heidän panoksensa on ollut worksoppien valmisteluyössä läsnä.Olen siis rakentanut osiot oman kokemukseni perusteella ja markkinoinut yliopiston työryhmälle.On kiinnostavaa nähdä, miten työn käytännön osuus muotoutuu matkan varrella.

Projektin etukäteissuunnittelu on kuitenkin ollut hyvällä mallilla jo keväällä, joten olemme pystyneet pienen työrukkasen kanssa pieniin ihmeisiin.Työrukkanen tarkoittaa tässä tansanialaista kollegaani, paikaillista erityisopettaja Serana Elibarikia ja assistenttina toimivaa vastavalmistunutta maantiedonopettajaa Aneth U Johnia.

Akateemisessa johtoryhmässä on kahdeksan yliopiston opettajaa eri aloilta ja lisäksi olemme saaneet mukaan tuoreen yliopiston matematiikan opettajan Mr Mpanden toteuttamaan matematiikan oppimisvaikeudet osiota.
 
Huomenna PITA aloitetaan yhteistoiminnalliseilla tutustumisleikillä, Mrs Betty Nungwanan johdattelulla oppimisvaikeuksisen oppilaan tilanteeseen, Learning Difficulties-luennolla ja aamupäivällä opettajat testaavat itsensä luki-vaikeuden suhteen. 
 
Olemme Mr Senaran kanssa tuottaneet idoita kaikkiin osioihin. Luokittelemme oppimisvaikeudet, miten oppimisen vaikeudet näkyvät oppilaissamme ja kokeilemme käytännössä, miltä kirjoittaminen tuntuu oppilaasta, jolla on kirjoittamisen vaikeus.

Tähän projektiin on ollut helppo hypätä kyytiin ja oman osuuden hahmottaminen on ollut minusta helppoa. Todella paljon voin kiittää menneitä Alppilan yhdessä oppimisen vuosia, johtamistapaa eri työryhmien kohdalla ja sitä mallintamista, mitä teimme vuosiluokkiin sitomatonta opetusta kehitettäessä. Erityisopetuksen pedagogisena yhteyshenkilönä toimiminen toi varmuutta opettajakollegoiden kouluttamiseen. Voin nähdä koulutettavista, kuinka sanomani uppoaa tai jää ulkokohtaiseksi.

Vinkkejä oppilaiden huomioimiseen opettamisessa annetaan pitkin päivää. Kaikki osiot pyritään saamaan osallistaviksi ja olemme projektin vastaavan suomalaisen Katri Niirasen-Kilasin kanssa pitäneet huolen siitä, että yhteistoiminnallisuutta ja sen mallintamista on jokaisessa osiossa. Yhteistoiminnalliset osuudet on harjoiteltu kouluttajien kanssa.   

Päivä päätetään toiminnalliseen harjoitukseen, jossa ryhmä opettajia saa ratkaistavakseen ongelman: ”Joen” ylitys ryhmässä. Kiitos kollega Maria Strid, Arusha kuule-projektista !   Lopuksi muistutetaan, minkä asian tiimoilta olemme liikkeellä ja annamme lyhyen feedbackin tästä harjoituksesta.   

Toinen workshop-päivä pitää sisällään yhteistoiminnallisen ryhmätyön maantiedosta. Tähän on sisällytetty ajattelutaitojen opettamista, opetussuunnitelman analysointia ja pisteenä i:n päälle ryhmien jakaminen Gardnerin älykkyyksien mukaan. Tehdään keskeisten käsitteiden löytämistä tekstistä ja kysmyksiä, selityksiä ja kausaalisuhteita. Koonti tehdään walking galleryllä. Lopussa on jokaisen ryhmän luova tuotos - runo, laulu, rappi,tanssi tai muu performace yleisön edessä. Kuten huomaatte, yritys on kova. 

Opettajat lähtivät innokkaasti mukaan kokeilemaan, ovat loistavia esiintyjä kaikki ja ottavat vastaan ideoita. Uskon, että jokunen kokeilee käytänössäkin activityjä, joita tänään lanseerattiin. Oppimisvaikeusasia sai opettajat mietteliääksi, ihan niin kuin meillä Suomessakin. 

Palaan tässä blogissa pohdintaan tänään 5.8. ja ensimäinen kokemus kouluworkshopista on ohi. 

Yhteistoiminnallisesta oppimisesta ja Learning by Doing -oppimisesta sain tänään hienon kokemuksen. Koulupäivän jälkeen oppilaat viljelevät koulun pihalla hyötykasveja, kuokkivat, kastelevat ja kitkevät. Jokaisella on velvollisuus osallistua yhteisen koulualueen hoitoon ja huoltoon. Mietin, että tästä mallista ja yhteistoiminnasta on meillä oppimista.  

Luokkahuoneessa vallitsee kuitenkin aikalailla frontaaliopetusmalli, opettaja puhuu, 
oppilaat kopioivat. Opetusvälineitä ei juurikaan ole ja opetussuunnitelmaa hallitsevat vuosittaiset kansalliset loppukokeet. Tämän päiväisessä koulussa ei ollut sähköä ja suuri edistys oli puhtaan veden saaminen parin ensimmäisen toimintavuoden jälkeen. Nyt 
koululla oli vesisäiliöt sadeveden keräämistä varten ja vettä riitti. 

Opettajat ja koulun rehtorit ovat ensituntuman jälkeen avoimia muutokselle koulunpidossa. Kaikki ei ole kuitenkaan koulun tasolla mahdollista vaan tarvitaan laajempia hallinnollisia reformeja tukemaan oppilaslähtöisempää opetusta. 

Vielä pari hauskaa yksityiskohtaa. Saimme koululla aamupäivällä teetä, keitetyn perunan, keitetyn kananmunan ja munkin. 

Lounaaksi oli tyypillistä tansanialaista ruokaa, riisiä, ruokabanaania, lihakastiketta (,jossa on mukana kaikki naudan osat ), pinaattia ja sipulia sekä jälkiruoaksi vesimeloonia.Ruoka syötiin tällä kertaa luiskalla, usein käsin. 

Tykkään kovasti tansanialaisesta tavasta, että kädet pestään ennen ruokailua saippualla ja vedellä ruokailutilassa tai ulkopuolella. Käsidesi tuntuu minusta ihan vieraalle ajatukselle, mutta lienee tarpeen niille, jotka ovat herkkävatsaisempia. Ennen ruokailua rukoillaan ruokarukous yhdessä.  

Näillä mennään !  Kwaheri  !