Kuulumisia Makumirasta - toimettomana ei jouda olemaan.

Afrikantahtiin 10.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua  työ- ja vapaa-ajan rintamalla Makumirassa. Parin viimeisen viikon aikana. Workhopit PITA-hankeessa pyörivät täyttä vauhtia – paitsi tämän viikon peruutettuja päiviä, selostan tuonnempana miksi. Ne ovat edessä ensi viikolla, jolloin olemme kouluilla neljä päivää putkeen välissä.

Kouluworkshoppeja on ollut Akerin koululla, josta oli upeat näkymät Merulle sekä 45 kilometrin päässä Sihistonin koulussa, joka oli heti ensisilmäyksellä kaunis ja viihtyisä oppilaslähtöinen ympäristökoulu.

Lisäksi olin toissaviikolla kaksi päivää seuraamassa opetusta Ngongongaren koulussa, jossa pidimme ensimmäisen workshoppimme. 

Kun kouluvierailuihin lisätään vielä perheenjäsenten kyläily Makumirassa, niin huomaatte, että yksinäisiä hetkiä ei juuri ole ollut ja blogin kirjoittamiseen on jäänyt vain vähän energiaa aatteen tasolla. Tänään kirjoitin Vääryyksiä 1. artikkelin, katsotaan tuleeko se tänne blogiin muokattuna vai kerrotaanko vääryydet ammattilehdessä. Olen harjoitellut kirjoittamista, joka tuntuu minusta haastavalta hommalta, mutta josta nautin aika lailla, nyt kun on aikaa.

Viikko sitten tiistai-iltana täällä kotona römähti. Luulin, että kyseessä on maanjäristys, sillä kollega Arusha, kuule !-projektista kertoi sellaisen kokeneensa täälläolojakson aikana. Tämä ei kuitenkaan ollut maanjäristys vaan talomme päädyssä kaatui yli satavuotias jättipuu ja vei mennessään muutaman samanlaisen sekä sähkölinjan. Luulin, että taloni eteen on avutunut syvä rotko, sähköt katkesivat, oli pilkkopimeää. Hetkisen kuluttua  naapurit hiippailivat kaikki taskulamppujen kanssa pihalla ja ilmoittivat puun kaatumisesta.

Sähkokatkos koski koko kampusta, työt tietokoneiden ääressä seisahtuivat. Vietimme keskiviikkoaamupäivän Ngongongaren koulla ja iltapäiväksi PITA- toimisto siirtyi saksalaisten ylläpitämään Tantz's Hands kahvilaan sähkön ja ilmaisen wi-fin perässä. Samalla saimme herkullisen lounaan, turisteille tarkoitettuja lämpimiä voileipiä.



Kouluvierailuille menimme paikallisen taksin Peterin kyydillä sekä tiistaina, että keskiviikkona. Olimme työparini Senara Elibariakin ja Aneth U Johnin kanssa koululla aamupäivän seuraamassa oikeaa opetusta, ihan tavallisissa luokissa.

Kuten aina, tämäkin oli silmiä avaavaa. Pääsin koulun rehtorin pitämälle biologian tunnille, jossa käsiteltiin Safety Aid Kit ja sen sisällöt. Olin ensimmäiset minuutit ihan mykkänä, koska en ymmärtänyt mitä sa-fe-ty  (kirjaimellisesti näin lausuttuna ) tarkoittaa. Opettaja puhui koko opetustuokion ajan safetysta ja tässä minulle selvisi ensimmäinen pulmakohta opettamisessa: opettajien englannin kielen osaaminen ei ole aina ihan priimaa  - etenkään lausuminen.

Muuten opetustuokio oli mallikas, opeteltiin keskeisiä käsitteitä, avattiin niitä ryhmässä, selitettiin sanoja, ryhmät esittelivät tehtävänsä luokan edessä rennosti mutta asiallisesti, havainnollistamisvälineenä oli Safety Kit, joka purettiin osiin ja jaettiin ryhmien esiteltäväksi.

PITA –kouluttajateamissa olemme puhuneet paljon ryhmästä täällä. Periaatteessa ryhmätyö osataan mutta sitä käytetään mekaanisesti ryhmät ovat pysyviä kenties koko vuoden ja PITAn opettajat haluaisivat siihen ravsitella opettajia ajattelemaan pysyvän ryhmän heikkouksia ja vaihtuvien ryhmien etuja.

Oppitunnin rakenne tuppaa noudattamaan kaikkialla samaa kaavaa, 10 minuuttia johdattelua aiheeseen, 20 minuuttia asian esittelyyn – opettajajohtoiseen, 20 minuuttia ryhmässä työskentelyä ja käsitteen selittämistä, 20 minuuttia ryhmien työn esittelyä luokan edessä, mahdollisesti kuorossa ääneen lausuttavia sananselityksiä ja lopuksi 10 minuutin  koonti. Tämä tunnin rakenne on annettu valmiiksi – olikohan se opetusministeriöltä ja tätä noudatetaan opettajien tuntisuunnitelmissa, jotka rehtorit tarkastavat. Lisäksi koulussa on tarkastajia, jotka katsovat, että toiminta on ohjeiden mukaista. Miltä kuulostaa ?

Harjoittelu ja soveltaminen opituilla käsitteillä näyttää puuttuvan useista oppitunneista kokonaan tai jää kovin ohueksi. Matematiikan kohdalla oppimistulokset ovat PITA-kouluissa heikot ja suurin syy on harjoittelun puute. Sille ei tässä mallissa ole mahdollisuutta.

PITA kouluista puhuttaessa täytyy muistuttaa itseä ja lukijoitakin siitä, että hankeeseen on valittu heikoimmin menestyvät koulut Merun alueelta, vertailukouluja on mukana ainakin kaksi.

Tällä viikolla oli tosiaankin kouluissa kaikenlaista poikkeusohjelmaa ja juhlaa ja vieraita ehkä tarkastuksiakin. En ihan päässyt selvyyteen, mistä kaiken kaikkiaan oli kysymys mutta sekä Meru Pirimary Schoolissa sekä Momella Secondary Schoolissa oli 25.8.  CCM:n ( Chama Cha Mapinduzi, Revolution Party ) puolueen kansallinen soihtu-juhla ( National Toch ). Valtahallituspuolue ja suurin paralmenttipuolue juhlistaa vallankumoupäivää ja kouluilla oli esittelyjä. Lisäksi kouluissa suoritettiin tarkastuksia ainakin oppilasmäärän suhteen sillä rahaa koulu saa oppilasmäärän mukaan.

Tiistai saimme työparina kanssa olla mukana Arusha kuule ! –hankkeen worksopeissa ja koulupäivässä mutta tulevani Toch häiritsi normaalia työtä, niin että sekä oppilaat, että opettajat olivat ylikierroksilla. Meru Primaryssa kuurojen yksikössä pystytettiin katosta, maalattiin seiniä, pestiin latioita ja vessoja sekä istutettiin kasveja pihalle. Tämä kaikki oppilaiden tekemänä työnä, opettajien ohjaamana.

Kaikissa kouluissa oppilaat tekevät oikeaa työtä koulun eteen, siivoavat, istuttavat hyötykasveja, auttavat kouluruokalassa ( jos sellainen on ) ja  lakaisevat luokat.

Täällä maaseudulla koulussa pärjäävät paremmin oppilaat, jotka asuvat koululla sisäoppilaitoksessa, jos koululla sellainen on. Tämä johtuu siitä, että koulupäivän jälkeen etenkin tytöt joutuvat tekemään paljon kotitöitä. Lisäksi koulumatkat kävellään ja siihenkin kuluu useita tunteja. Läksyjen tekeminen tai opiskelu kotona ei ole ”se juttu” täällä. Harjoittelun puute kertautuu siis tälläkin tavalla. Lisäksi koulukirjoja ei aikakaan kaikissa kouluissa anneta kotiin ollenkaan, luokkaa kohden voi olla kymmenen kirjaa ja oppilaita 40-50. Tästä tarpeesta syntyy ryhmätyö. Kokeisiin valmistautuminen on omien itsetehtyjen muistiinpanojen varassa.

PITA-koulutuksen vastaanotto on kolmessa ensimmäisessä koulussa ollut kaikesta kuvatusta huolimatta oikein myönteinen ja opettajat lähtevät mukaan uusiin työtapoihin, joita esittelemme.

Itseäni huvitti se, että opetamme yhteistoimitaa vaikka koulussa luokkahuoneen ulkopuolella kaikki homma sujuu mallikkaasti yhdessä tehden. Ryhmätyö sujuu myös luokassa, mutta formaalit tuntisuunnitelmat ja opettamisen malli jättää oppimisen pinnalliseksi.

Tänään lauantaina 27.8. on moottorisaha laulanut koko päivän auringonnoususta sen laskuun. Parisen viikkoa sitten kaatuneita puita sahataan laudoiksi. Yliopistokampus on ollut 50 luvun alkuun saakka kahviplantaasi ja puut, joita kaatuilee kuulemma joka vuosi, ovat kahvipensaiden varjostamiseen istutettuja.  Yli sata vuotiaat puut ovat tällä viikolla jättäneet campuksen ja kotitalon pääty on sahanpuruja ja oksia täynnä. Puut myytiin puusepälle, mutta ennen huonekalujen valmistamista ne on kuivattava.

Tänään oli kotipäivä. Aamulla siivosin lattiat – pölyä kertyy täällä ihan eri malliin kuin kotona, missä tiet on asfaltoitu ja hiekka ei pöllyä. Kotipäivän kiva puuha oli ensimmäinen afrotunti privaattina. Opin ja osasin. Tanssin nimi ei jäänyt mieleen, mutta liikkeet olivat hallussa yli 25 vuotta sitten aloitetusta harrastuksesta – tästä kuulette vielä lisääkin.

Haija !