Sunnuntaipuuhia

Sunnuntai-aamu alkoi tänään tahmeasti, sillä eilen vietettiin 12 tuntia Tarangiren safarireissulla. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tätä siedettävän ajomatkan päässe olevaa luonnonpuistoa. Puistoon pääsee hyvää tietä pitkin ja ajaminen ei siksi ollut ihan mahdotonta. Matkaseurana olivat Matias Hynynen ja Maarit Rossi, jotka työskentelevät tällä hetkellä Arusha kuule! - hankkeessa. Kuskina Usa Riverin luottotaksi Peter.

Safariautoa suorittelen, kuumuus tukahduttaa, jos kattoa ei saa auki. Lisäksi eläimet näkee kattoluukusta ihan toisella tavalla kuin ikkunasta.

Peter pelasti tilanteen: Maaritin ja Matiaksen auto on korjaamolla. Luottotaksi Usa Riveristä hoitaa homman hyvin.

Perjantaina minulla oli mahdollisuus olla seuraamassa Maarit Rossin pitämää matematiikan workshoppia Meru Primary Schoolin opettajille. 

Maarit Rossi ja Tarangiren portti. 

Meru Primary Schoolin kyltti kadulla.

Kuurojen yksukön talo, joka on noussut pystyyn suomalaisin varoin. 

Luulen, että kaikki tietävät kenestä puhun, mutta lyhyt esittely. Maarit oli ehdolla maailman pa rhaaksi opettajaksi eli opetuksen Nobelin palkinnon, Global Teacher Price 2016 - saajaksi alkuvuodesta. http://www.hs.fi/kaupunki/a1455866124474

Maaritilla oli täällä Tansaniassa 20 tunnin ohjelma, joka opettajat ottivat hyvin vastaan ja näyttivät nauttivan oppimisesta. Vinkkaanpa tässä meille suomalaisille opettajille, että kannattaa käydä katsomassa Maaritin tuottamaa materiaalia http://pathstomath.com/ . Pääset tutustumaan materiaaliin kolmen kuukauden ajan ilmaiseksi, kun luot itsellesi tunnuksen. Jokaisen osion ensimmäinen kappale aukeaa tehtävineen opettajan tutustuttavaksi. Itsestäni nämä näyttivät hyvin selkeiltä ja johdonmukaisilta. En tullut tarkistaneeksi onko materiaali myös suomeksi.

Maarit opettaa, Bertha tulkkaa sekä swahiliksi että viittoen. Multilahjakkuus.

Opettajat tekevät laatumuunnoksia toiminnallisin menetelmin. Kuution teko.

Materiaalin käyttö on suunniteltu oppilasjoukolle ja myydään varmaan luokalliselle tai koululliselle oppilaita. Hieno materiaali ainakin englanniksi opiskeleville.

Olen suunnittelemassa PITA-hankkeessa matematiikan työpajaa syyskuulle ja ideani on tehdä viisi erilaista toiminnallista pistettä, joissa harjoitellaan matematiikkaa toisella tavalla. Viisi pistettä tulevat olemaan kymmenjärjestelmän hahmottaminen konkreettisin välinein- olen niputtanut hammastikkuja kymmenen ja sadan nipuiksi, laatumuunnokset, murtolukujen mallintaminen ja ääneen puhuminen, prosentin ja murtoluvun yhteys sekä koordinaatisto. Idana on ottaa käsiteltäväksi jokin Form 1. kirjan tehtävä toisella tavalla kuin tansanialaisessa koulussa, tekemällä ja yhdistämällä käytäntöön.

Täällä opetus on jaettu aika napakaksi struktuuriksi, joten sen oppimisen tarve ei ole tarpeen –päinvastoin. Tunnin rakenne noudattaa samaa kaavaa, tuntisuunnitelmaan, 10 minuuttia, asian johdatteluun, 20 minuuttia uuden asian opettamiseen opettajajohtoisesti, 20 minuuttia ryhmässä tehtävään harjoitteluun, jossa vastataan kysymyksiin, 20 minuuttia ryhmien esityksiin luokan edessä ja 10 minuuttia koontiin. 

Oma havaintoni on, että soveltaminen ja harjoittelu tuppaa puuttumaan lähes kaikilta tunneilta, kun aika menee mekaaniseen käsitteiden toistamiseen ja kuorossa lausumiseen. Ryhmissä harjoittelu antaa heikoille oppijoille mahdollisuuden olla passiivisia perässähiihtäjiä varsinkin, kun ryhmät ovat pysyviä. Roolit muotoutuvat vuoden ajaksi.

Maarit kertoi havainnoistaan, että opetussuunnitelman sisällöt kautta maailman ovat suunnilleen samanlaisia kaikkialla maailmassa. Jos osaan opettaa Suomessa matematiikkaa, niin jotakin siitä on varmaan siirrettävissä opetukseen tännekin. Itselleni huikea oppimiskokemus on ollut englanninkielisten käsitteiden opiskelu matematiikassa – eikä se vieläkään oli ihan plakkarissa.

Näin sunnuntaisin tansanialaiset täällä  pohjoisessa käyvät kirkossa. Luulin,että tähän FELM-voluntäärin elämään kuuluu paljon enemmän kirkollista menoa, mutta olen todennut, että kirkossa ei ole pakko käydä ja muutenkin kirkkoon kuulumisen hyviä puolia  näkyy elämänmenossa. Uskonto näyttää olevan hyvin luonnollinen osa tansanialaisten elämää.

Maji ya Chai kylän kirkko, normisunnuntai.

Virsikirja ja raamattu. Raamattua luetaan kirkossa vuorotellen papin kanssa.

Jokainen kirkossakävijä maksaa seurakunnalle. Raha laitetaan kuoreen ja siitä pidetään lukua, kuinka paljon kukin on maksanut.

Kun perhettä oli täällä kylässä, kävimme tytärpuolen kanssa opettajakollegan kyläkirkossa Maji ya Chai –kylässä Usa Riveristä Kilimanjaron lentokentälle päin. Kirkossa on kaksi palvelusta. Toinen aamulla kello 7.00 ja toinen kello 10.00.

Kello kymmenen palvelus oli elämys. Katri, FELM-ohjaajani,  oli varoittanut, että vieraiden täytyy esittäytyä kirjossa kaikkien edessä ja näin teimme. Kirkonmenot alkoivat reippaalla jammailulla ja tanssilla kuoron tahdissa. Kovaääniset pauhasivat. Tämän jälkeen kaava noudatteli aikalailla lutherilaisen kirjon kaavaa rukouksineen ja saarnoineen, mutta kohdallamme kirkonmenojen kesto oli yllätys. 

Kahden tunnin seremonia venyi yli kolmeen tuntiin ja jouduimme lähtemään kesken pois – pyydettyämme luvan kirkkoherralta.

Saarnan ajaksi kirkkoväki jaettiin kolmeen eri ryhmään, isoäiti ja isoisä ikäiset, nuoret aikuiset ja lapset. Kaikille annettiin neuvoja perheessä elämisestä, Jeesuksesta avioliitossa, lasten kasvattamisesta jne. Tämä osuus oli tässä seremoniassa pitkä, tavallisuudesta poikkeava.

Kirkoissa on yleensä kuoro ja esitykset ovat vähän kokemukseni mukaan huikeita. Tässä palveluksessa oli minun ja Annan esittämä Suvivirsi. Lauloimme kirkkokansan edessä ja saimme aplodit. Seremonian alussa esittäydyimme ja lopussa pyysimme anteeksi poistumista ennen seremonian loppua. Tämä kaikki tapahtui kirkkosalin edessä kiireettömästi.

Sunnuntaikirkossa kaikki seurakuntalaiset maksavat seurakuntaan jäsenyydestään. Raha laitetaan henkilön nimellä olevaan kuoreen. Lisäksi kerätään kolehti. Näillä varoilla rahoitetaan kirkon toiminta. Jos rahaa ei ole, voi kirkkoon tuoda myös viljaa, maissia, vihanneksia tai kanoja, jotka huutokaupataan kirkon hyväksi. Tällaisen huutokaupan näimme ennen jumalanpalvelusta.

Tänä iltapäivänä olen nopean netin äärellä RiverThrees-ravintolassa ja safrilodgessa Usa Riverissä. Ajattelen vähän kaiholla, mitä kaikkea olisin iltaisin ehtinyt saada aikaan, jos kotitalossa netti pelaisi. Viihdekäytön lisäksi työn ja oppimisen kokemukset olisivat olleet huikeammat.

Bloggaan nyt ensin ilman kuvia, kun saan ne ladattua, lisäilen tänne blogiin.  ( Toiveena oli blogata, mutta yhteys nettiin katkesi ja puhelinkaan ei anna singnaalia. Tämmöstä täällä sähkökatkosten maassa. )

Haya !