Lomalla viimeinkin, viimeisen viikon kunniaksi.

Simba Farm – lomalla viimeinkin !

Perjantaina 24.9. kiukutti aamulla. Meillä piti olla PITA- seminaarin arviointipalaveri, mutta se oli peruttu ja en saanut siitä tietoa ajoissa. Olin suunnitellut lomasta jonnekin vielä ennen lähtöä ja koska arviointipäivä siirtyi ajattelin, että en pääse ollenkaan matkaan. Tuntui siltä, että on pyyhittävä yliopiston pölyt mielestä ennen paluuta  Suomeen vaihtamalla maisemaa.

Kaikki kääntyi parhain päin, kun sain pikajärjestelyllä järjestettyä itseni tänne Simba Farmille, maatilamatkailutilalle, Länsi- Kilimanjaron juurelle. http://www.simbafarmlodge.com/  Olen viettänyt täällä kolme yötä ja onnistunut jopa kävelämään KIlmanjaron luonnonpuistossa yhden päivän.

West- Kilmanjaro, Shira Route

-

Ans, Cape Townista ja minä, 3600 metrissä, jossa vielä hengittää ihan normaalisti.

Simba Farm on noin 1800 metrin korkeudessa vuorenrinteellä ( Kilimanjaro ) ja siihen kuuluu noin 250 hehtaaria viljeltyä maata ja jonkin verran metsää. Tila on vuosisadan alusta eurooppalaisten afrikanvalloittajien rakentama. Tilanhoitajana toimii Sjouke ja Yoka Bruinsman poika, 29 vuotias nuorimies. Hollantilaiset viljakauppiaat ovat ostaneet tilan 1980 ilmeisesti eurooppalaisilta viljelijöiltä. Toinen poika pyörittää vaimoineen matkailuyritystä farmin alkuperäisissä rakennuksissa. Täällä on majoitustilat ja talot noin 15 vieraalle.

Sain  kuin ihmeen kaupalla kyydin maatilan vanhemmalta sukupolvelta, jotka tekevät töitä viikota Arushassa. Sjouke ja Yoka ovat noin kuusissakymmenissä, hollantilaisia alun perin ja viettäneet Tansaniassa työikänsä. Simba Farmilla he olivat kokeilleet kaikenlaista mahdollista viljelyyn ja karjankasvatukseen liittyvää. Tilalla on siemenviljanviljelyä, papujen viljelyä vientiin saakka - ymmärsin että tuotanto on siemenpapuja, eri viljalajien jalostamista,vehnää ja ohraa, kasvitarha, vihannesmaa, lehmiä, lampaita, vuohia, kanoja, hanhia, hevosia, koiria ja valtavat kukkatarhat.

Tila työllistää noin sata paikallista työntekijää ja koko oma väki on työssä maatilabisneksen monissa muodoissa. Perheellä on  vihanneskauppa Arushassa. Aiemmin myös huonekalu ja designtavaroiden kauppa. Tällä hetkellä matkailupuolen käytännöllisestä hallinossata vastasi uskomaton Sandra, 26-vuotias itävaltalainen nuori nainen, joka haluaa aloittaa oman vierastalon Arusahassa, mutta säästi työluvan maksamisessa, kun teki töitä jollekin toiselle, joka maksoi sen.

Upea Sandra ja hänen johtamansa catering ja majoituspalvelu

Tuloiltana   25.9. saavuin perille vasta pimeän tultua koko paikan kauneus paljastui vasta seuraavana aamuna.  Tein pitkän kävelyretken tiluksilla lauantaina ja iltapäivällä vuorenrinteellä kulkevaa tietä pitkin kohti Kilimanjaron porttia. 
On todella kuivaa, pölyistä. Viljelijät odottavat sadekauden alkamista. Vuodessa pelloilta saadaan kaksi satoa ja kylvämisen ja sadonkoruun rytmi noudattelee sadekausia. Sato oli korjattu noin kolme kuukautta sitten, kun tulin Tansaniaan eli kesäkuussa ja seuraava sato korjataan tammi-helmikuussa.Maalaismeno tuntuu mukavalta, mutta niin kuin kaikkialla onnistuminen  vaatii suunnattomat määrät työtä ja varallisuuttakin.

Täälläpäin harvinaisempi eläin. Nämä olivat entisiä showhevosia eläkkeellä.

Peltotöissä. Ehdotin, että Simba Farm tarjoaisi mahdollisuutta osallistua työntekoon myös turisteille.

Ohrapeltoa. Tällä hetkellä viljelijät odottavat sadetta ja kylvö tehdään sitten kun sateet alkavat.

Kaikki kasvit vaativat kastelua tähän aikaan vuodesta, Mäitä myydään sitten vihanneskaupassa Arushassa.

Lauantaina viereita oli parisenkymmnetä, sillä belgialaisten pyöräilijöiden ryhmä majoittui teltoissa farmin pihalla. http://www.bikeforafrica.be/ He olivat pyöräilleett  lähes 500 kilometriä hyvväntekeväisyysmielessä  tässä ryhmässä oli lääkäreitä eläinlääkäreitä. Viimeisellä osuudella eräs pyöräilijöitä oli kaatuntut pahasti ja säälitti hänen tilanteesa, toiset juhlivat ja sidottu ja paikattu potilas oli pumpattu täyteen kipulääkettä ja hän odotti vain lentoa Belgiaan sairaalaan.

Lauantain 24.7.vietin lepäillen ja huomasin,  että se oli hyvinkin tarpeen viikkojen PITA- työstä toipumiseen. Sunnuntaina 25.9. tein kävelykeirroksen Kilimanjarolla Cape Towniassa asuvan hollantilaisen ladyn kanssa. Hän oli tehnyt omalla autollaan viiden kuukauden ajomatkan läpi Afrikan maiden, yksin. Alunperin tämä vaelluskaveri tuntui haluavan pysytellä omissa oloissaan, mutta kävelyreissu Kilimanjarolle sopi meille molemmille ja säästimme kustannuksia,  kun teimme matkan kahden.

Tämä kulkuneuvo, Toyota on matkannut Cape Townista Kilimanjarolle. Kuvittele, että teet yli viiden kuukauden ajoreissun yli kuusikymppisenä, yksin halki Afrikan. Jotakin josta haaveilla !

Shira Route tuntui kiinnostavalta vaihtoehdolta kävellä Kilimanjarolle. Autolla voi ajaa 3000 metrin korkeuteen ja kävelymatkaa Uhuru Peakille saakka tulee  40 kilometriä. Automatkan aikana näkee hyvin erilaista luotoa kuin Coca Cola tai Whisky Routeilla. Täällä on havumetsävyöhykettä ja valtion puupeltoja. Mopot, joissa oli lastina puutavaraa ja heinää laskettilivat moottori sammutettuna alas vuorenrinnetietä.

Matkalla näimme paviaaneja, blue monkey ja ja black and white colubus monkeyja. Ne olivat mainioita ja kaikkia oli paljon. Vähän hirvitti, koska edellisenä päivänä olin kävelemässä ja menin pusikoita polkua Simba Riverin rantaan. Ei tullut mieleenkään, että olisin saattanut törmätä paviaanilaumaan.

Kilimanjaron luonnonpuiston pääsymaksu on 70 dollaria ja lisäksi on maksettava aina oppaalle. Päivän reissulle kannattaa siis varata aina useampia henkilöitä jakamaan kustannukset. Monet turistit täällä valittavat luonnonpuistojen nostetuista hinnoista ja huhutaan, että osa turisteista on jättänyt tulematta Tansaniaan ja valitsevat sen sijaan Kenian puolelta vaeltamisen mm. Kilimanjarolle.

Simba Farmillla on loistava aurinkoinen aamu. Uima-allas on kutsuu todelliseen lomanviettoon vielä hetkeksi ennen pölyistä paluuta Usa Riveriin.