Vääryyksiä 2.

Aihe vääryksiä 2 julkaistaan tässä blogissa ennen aihetta 1. Joudun vähän editoimaan kirjoittamaani aihetta.

Vääryksiä 2. –aihe on ollut takaraivossa kahden kuukauden ajan. Kouluworkshoppimme ja PITA –hankkeemme on omalta osaltaan muuttamassa maailmaa tässäkin suhteessa.

Tansanialaisissa kouluissa opettaja saa kurittaa oppilasta fyysisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa kepillä lyömistä ja lain mukaan tehtynä on hallittu kurituskeino. Ruumiillinen kurittaminen on rehtorin vastuulla ja halutessaan rehtori voi tämän tehtävän delegoida jollekin muulle koulun opettajalle.

Koluworkshoppiemme aikana tämä ruumiillisen kurituksen mahdollisuus nousi esille, kun esitimme kysymyksen, mitä opettajana teet, kun oppilaalla on huono käsiala ja hän kirjoittaa toistuvasti virheitä.

Useamman kuin yhden kerran ratkaisuehdotuksena oli oppilaan pieksäminen. Pääsimme herättelemään keskustelua auttaako se oppilasta oppimaan, jos häntä lyödään.

Rangaistuskeinona kepillä lyöminen on ihan eri asia kuin oppilaan pieksäminen opettajan hallitsemattoman käytöksen takia. Neljä lyöntiä on enimmäismäärä ja tytöillä se tehdään käsille ja pojilla takalistolle. Poikia pitäisi lain mukaan rangaista miehen ja tyttöjä naisopettajan.

Lyöntien määrää on jo vähennetty, eli aiemmin kuusi lyöntiä oli sallittu, nyt neljä. Näin itse Ngongongaressa kolussa kuinka tyttöoppilasta lyötiin opettajainhuoneessa käsille. Tyttö oli polvillaan opettajainhuoneessa ja miesopettaja nappsi häntä kepillä eteen ojennetuille käsille pienellä kepillä. Fyyisesti toimenpide ei näyttänyt kamalalta, mutta nöyryytyksen osuus oli suuri.

Suomalaiskollegani kertoi nähneensä tilanteen, jossa opettaja menetti malttinsa ja löi kaikkia luokan oppilaita. Oppilaat itkivät ja opettaja karjui. Tämä ei ole varmaan sallittua edes Tansanian kouluissa, mutta käytännössä rehtorit eivät puutu asiaan. Tässä suhteessa oppilaalla tai hänen huoltajallaan on heikosti oikeuksia.

Olemme keskustelleet tätä kepittämisestä aina sopivan tilaisuuden tullen. Suomessa käyneet kollegamme, jotka ovat varsin edistyksellisiä monessa suhteessa, eivät ole puheidensa mukaan valmiita luopumaan kepittämisestä, koska he ovat nähneet kuinka huonosti suomalaiset koululaiset käyttäytyvät ja eivät kunnioita vanhempia ihmisiä.

Täällä Arushan seuduilla monet koulut saavat tukea kansainvälisiltä toimijoita. Eräs idea oli koota yhteen nämä toimijat ja järjestää julkisuutta ja media keskustelemaan ruumiillista kuritusta vastaan. Ulkomaalaiset toimijat voisivat kieltäytyä rahoittamasta kouluja, joissa ruumiillinen rangaistus on käytössä. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen ajatus, sillä se sisältää rahan vallan. Apumme on riippuisi siitä, että avunsaajat toimivat tahtomme mukaan.

Seitsemän kouluworkshoppia on takana.  Ngongongare, Akeri, Shiston, Malula, Ngarenanyki, Leki ja Nkoranga. Mukana yhteensä 20 koulua, 120  opettajaa ja rehtorit päälle. Loistavia kohtaamisia ja projektin vaikuttavuus on jo näin alkumetrilläkin arvoituna moninainen. Itselläni tuli jo pieni lähtöpaniikki ja kaiho: enää kaksi viikkoa aikaa olla täällä kokemassa kaikkea.

Olin kuvitellut olevani lomalla tämän viikon – kahden viikon lomaa, omatoimista tutustumista maanhan, joka vapaaehtoisjaksolle oli paperilla – ei ole mahtunut tähän kolmeen kuukauteen. 

Yksittäisiä lomapäiviä siellä on  ollut siellä täällä. Keskiikko 6.7  Id – Al –Fitr, muslimien paastokuukauden loppuminen,  Saba saba -vapaapäivä 7.7. ja Nane nane – vapaapäivä  ( 8.8.) ja tällä viikolla 13.8.  taas id-juhla. Tämän lisäksi  Torch 25.8. hallitsevan puolueen juhlapäivä ja töitä ei oikein silloin tehty. Juhlapäivä oli myös aviomiehen täällä vierailu ja sen takia otin vapaata yhden maanatain.  

Muut päivät ovat menneet enemmän tai vähemmän kouluworkshoppien kanssa puuhastellessa. Nyt haaveilen vielä rusketuksen hankkimisesta uima-altaalla ja se lienee mahdollista, kunhan vain lopetan nämä työpäivät oikeaan aikaan ja painelen lähellä olevalle altaalle turistilodegeen. Lähin on kävelymatkan päässä ja sinne yritän päästä tänään viimeistään kolmelta.

Kwaheri !